Vaara ohi

Aika hurja tuo Orson Wellesin kuunnelma kyllä oli. Uutiskatsaukset ja muu vastaava olivat ainakin minuun korviini hyvin todellisen tuntuisia. Kuuntelin kuunnelman tänään toisen kerran. Heräsin nimittäin eilen iltayöllä kuuntelemaan mutta nuokuin suurimman osan ajasta.

Radio oli vuonna 1938 melko uusi viestin. Nykyään ei “Maailmojen sodan” kaltainen “väärennös” menisi läpi, sillä ihmiset ovat medialukutaitoisempia. Näin sanoivat asiantuntijat tiistain radio-ohjelmassa. Entäpä jos media sepittäisi uskottavamman tragedian tai uhkan kuin marsilaisten hyökkäys, kysyivät asiantuntijat. Se herättäisi paljastuessaan valtavaa suuttumusta.

Sekä tiistain asiantuntijat että Peter von Bagh liittivät Wellesin kuunnelman ajan tilanteeseen. Kuten nyt tiedämme, oltiin tuolloin toisen maailmansodan kynnyksellä. Natsi-Saksa oli jo todellinen uhka.

Orson Wellesin klassikkokuunnelma klo 23

Verkkoviestinnän työpajan kotitehtävänä olen tutustunut YLE Radio 1:n nettisivustoon.  Etusivulla, vasemmassa reunapalkissa on VINKKI:

“Marsilaiset tulevat! Maanantaina 27.10. klo 23.00 ja tiistaina 28.10.”

Klikkaamalla linkkiä pääsee Ääniversumi-nimisen ohjelman sivuille (http://www.yleradio1.fi/musiikki/aaniversumi/id17818.shtml). Kyse on tietenkin Orson Wellesin ohjaamasta, H. G. Wellsin romaaniin perustuvasta kuunnelmasta ”Maailmojen sota”, jonka ensiesityksestä on kulunut 70 vuotta.

Ko. sivulla on linkki keskusteluohjelmaan tiistaina 28.10.2008 (http://www.yleradio1.fi/kulttuuri/id17835.shtml): ”Marsilaiset tulevat! – Orson Wellesin Maailmojen sodasta tähän päivään”. Keskustelijoina ovat mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen ja dosentti Matti Myllykoski, toimittajana J. P. Pulkkinen.

Ja: YLE Teema esittää maanantaina elokuvan ”Yö jolloin Amerikka kauhistui”, joka kertoo Wellesin kuunnelman synnyttämästä pakokauhusta ihmisten erehdyttyä pitämään kuunnelmaa totisena totena (http://yle.fi/teema/elokuvat/kino_into/id16962.html).

Ja vielä: kaiken kruunaa Teeman em. sivulla viittaus Elävään arkistoon (http://www.yle.fi/elavaarkisto), jossa on Peter von Baghin ohjelma ”Marsilaiset hyökkäävät!” (löytyy esim. hakusanalla ”maailmojen sota”).

Hands on!

Tiedekeskus Tietomaassa kävi melkoinen vipinä: koululaiset olivat tulleet syyslomalla painovoimanäyttelyymme. Osa kohteista tosin puuttui vielä, mutta jo nyt voi sanoa että näyttely on “suksee”, menestys. Vaikka joillakin kohteilla onkin vain etäisesti tekemistä painovoiman kanssa, ei se menoa haittaa. Kaikkea kun saa kosketella ja räplätä.

Tapasin myös graafikon. Hän oli luonnostellut Newtonin näköistä ukkelia. Ei se ihan “ötökältä” kuitenkaan näyttänyt, vaikka jossain välissä mietimme sellaistakin vaihtoehtoa suunnitellessamme oppimateriaalia yhdessä. Graafikko oli kiireinen mutta lupasi lähettää valmiin matskun sitten, kun se valmistuu.

Kaiken kaikkiaan sen perusteella mitä näin esittelytekstejä, valmiita kohteita ja “lakanan”, joka esitteli näyttelyn sisällön suomeksi ja muilla kotimaisilla, on näyttely erittäin onnistunut kokonaisuus. Ennen kaikkea sen näki siitä riemusta, millä nuoret ja vanhat vieraat näyttelyä kiersivät.

Visualisoinnin työpaja vaihtui Verkkoviestinnän vastaavaksi. Tarkoitus on tehdä ainejärjestöllemme nettisivut, joilla olisi muun ohessa se funktio, että ne toimisivat näyteikkunanamme ja houkuttelisivat ns. ostajia. Kotitehtävänä työpajassa on tutustua johonkin sivustoon ja kertoa siitä toisille. Valitsin Yle radio 1:n sivut, painopisteenä vuorovaikutteinen sisältö kuten blogit.

Graafikon kanssa oli tarkoitus palaveerata painovoimanäyttelyn oppimateriaalin tiimoilta, hän ei ole vielä vastannut viestiini. Kurssin tarkoitushan oli myös valmentaa yhteistyöhön.

Visualisoinnin työpajasta sanotaan opinto-oppaassa seuraavaa:

Opintojakso perehdyttää opiskelijat siihen, mikä on visuaalisen puolen merkitys journalismissa ja miten visuaalisia keinoja voidaan käyttää tieteen popularisoinnissa. Samalla tutustutaan pääpiirteissään lehtikuvaajan ja graafikon työhön sekä saadaan valmiuksia toimia yhteisissä työprojekteissa.

Itse asiassa osallistumme Tiedekeskus Tietomaan painovoima-aiheisen näyttelyn toteutukseen. Työskentelemme ryhmissä, meidän kahden hengen ryhmämme tekee oppimateriaalia. — Täydennä!

• Painovoima riippuu taivaankappaleen ______.
• Lisäksi painovoima riippuu siitä, kuinka kaukana ollaan taivaankappaleen ________.
• Maan, Kuun tai planeettojen massan aiheuttama vetovoima ______ etäisyyden kasvaessa.
• Maassa 120 kiloa painava astronautti painaa ______ vain 20 kiloa. Paljonko painaisit Kuussa?

Tietenkään tällä ei sinänsä ole kovin paljon tekemistä tieteen visualisoinnin kanssa, paitsi että graafikko toteuttaa materiaalin kuvailmeen osviittojemme mukaisesti. Olipa kuitenkin hauska palata aihepiiriin, joka sivuaa tiedekasvatusta, vaikka materiaalin tuottaminen olikin työn ja tuskan takana!

Olin mielenterveysyhdistyksellämme ZEF-koulutuksessa. Se on ohjelmisto, jolla voi tehdä kyselyjä. Sopii minulle. Vastaukset voidaan antaa esimerkiksi nelikentään, jossa toinen akseli on jonkin asian toimivuus ja toinen sen tärkeys vastaajalle.

Ohjelmiston lähestymistapa houkuttelee ratkaisemaan juuri niitä ongelmia, jotka mielletään tärkeiksi, ja toisaalta jättämään sivuun sellaiset asiat, jotka ovat yhdentekeviä. Tekisi siis mieli sanoa että käyttöä ohjaa dynamiikka, joka kohdentaa huomioon ongelmakohtiin ja siihen, miten niistä selvitään eteenpäin.

Ohjelmistoa voi käyttää paitsi tutkimuksissa, myös tilanteen kartoitukseen esimerkiksi strategiatyötä tehtäessä. Strategiaa laadittaessa tulisi keskittyä olennaiseen.

Aihepiiri vei ajatukseni viime talven Tiedottamisen työpajaan, jossa laadittiin viestintästrategioita (ks. Tiedottamisen työpaja). Katsoimme joitakin esimerkkistrategioita ja saimme A4-lapulla ohjeen stratregian laadintaan (perustiedot, johdanto, missio – visio – nykytila, näkökulmia – menestystekijöitä, tavoitteet – toimenpiteet – mittarit, arviointi…). — Siis keskittyä olennaiseen.

Alla yhteisöviestintää käsittelevä kirja, joka viime talven kurssilla mainittiin. Lainasin kirjastosta, en ole vielä katsellut.

–
Juholin, Elisa (2004). communicare!: viestintä strategiasta käytäntöön. 3.p. Helsinki: Inforviestintä.

No niin, wappu se meni, ja ihan mukavasti. On selviydytty myös erinäisistä opinnoista.

Tiedekasvatuksen kurssi jäi täällä blogissa osittain raportoimatta. Kävimme Tietomaassa, Kierikissä ja Pohjois-Pohjanmaan museossa. Olen laatinut vierailuista opintopäiväkirjan, yksityisesti. Radiojuttu on valmis, maanantaina kuuntelemme tuotoksiamme. Tiedepolitiikka pitää tenttiä ensi tai seuraavalla viikolla. Kurssilla paneuduttiin erityisesti oman yliopistomme historiaan.

Ja harjoittelua varten laadin eilen projektisuunnitelman, jossa on mm. kaavio tulevien nettisivujen rakenteesta.

Sain kuin sainkin Matikkajuttuni lopullisen version lehteen!

Muuta: harjoittelu Tulevaisuuden koulu -hankkeen parissa alkoi palaverilla, jossa meille kahdelle harjoittelijalle selvitettiin tehtäviämme ja projektin taustoja; Radiotyöpajan jutun olen päättänyt tehdä perinnöllisestä sairaudesta, jota rva Äitini on tutkinut; ja gradun kirjallisuuskatsauksenkin olen saanut alulle myös itse kirjoittamistyön osalta.

Huomasin, etten ole blogannut Tiedottamisen työpajan yhteenvetoa. Tässäpä olisi.

Tiedottajien esiintyminen oli vapaata ja rentoa. Poliisinkaan vaatteissa ei ollut yhtään sinistä.

Periaatteessa kaikki (3 kpl) esittivät asiansa selkeästi. Tiedottajien pitämistä luennoista syntyi kuitenkin jostain syystä sellainen vaikutelma, että heidän edustamiensa organisaatioiden toiminta on jotensakin monimutkaista. Kokonaiskuva jäi siten hieman sekavaksi, mikä esimerkiksi eräässä tapauksessa saattoi johtua siitä, ettei kaupan ollut konkreettista tuotetta, vaan kyse oli “kehittämisen edistämisen kehittämisestä”.

Vaikka tiedottajan työhön sopii periaatteessa joko viestinnän tai substanssiosaaja, on journalististen käytäntöjen tuntemuksesta miltei korvaamatonta hyötyä. — Luennoilta poimittua:

Poliisi pyrkii suunnitelmalliseen ja johdettuun viestintään sekä aktiivisuuteen. Tavoitteena on myös viestinnän positiivisuus: onnistumisista on viestittävä yhtä lailla. Poliisin tehtäviin kuuluu turvallisuuden edistäminen. Subjektiivinen turvallisuus eli ihmisten kokema turvallisuudentunne on osa tästä. Onnistunut viestintä edistää osaltaan subjektiivista turvallisuutta.
Paitsi että poliisin on oltava aktiivinen vaikuttaja, on poliisilla oltava kasvot. Kansalaisten luottamus on tärkeää. On oltava rehellinen, puolueeton ja tasapuolinen. Siksi myös ikävät asiat on kerrottava.

Tiedottajan tulee olla helposti lähestyttävä ja yhteistyökykyinen. Täytyy osata ilmaista itseään sekä suullisesti että kirjallisesti. Työnkuva on usein laaja ja monipuolinen, ja siihen saattaa liittyä perustyön lisäksi vaikka minkälaisia tehtäviä, toimialoja ja ihmisiä. Työn myötä tiedottajalla usein on laajat verkostot ja mielenkiintoinen näköalapaikka.

Mielestäni — enkä ole ainoa — tiedottajan on hyvä voida sitoutua edustamansa organisaation arvoihin ja toimintalinjaan. Jos tiedottaja tuntee ne omakseen, on hänellä hyvät edellytykset pärjätä työssään.

Edellisestä aiheesta puheen ollen. Työpajassa tehdään kolmen minuutin uutistyyppinen juttu. Ajattelin tehdä sen urkujen huollosta. Asiasta ja asian vierestä voisin haastatella kanttoriystävääni, joka vinkkasi teemasta kun hänelle soitin. En oikein tunne paikkakunnan matematiikan alan ihmisiä, joten en oikein tiedä, josko ne lähtisivät haastateltaviksi tällaiseen harjoitusjuttuun.

Muuten siitä puheen ollen. Yritin yliopistolla saada parilta matematiikan opetustoimessa olevalta kommentteja opiskelijoitten matematiikan nykyosaamiseen: ei irronnut. Muuankin ihmetteli, että sehän tulisi lehteen, jolloin kaikki sen voisivat sieltä lukea…