Kevään opinnot ovat takana ja kesän opinnot edessä. Tämä tarkoittaa sitä, että tv-työpajassa on harjoiteltu muun muassa haastattelua ja Mediakulttuurin muutos -luennolla käsitelty — … , jotakin kuitenkin.

Gradun kanssa sain intensiivisesti työskenneltyä talvella mutten keväällä, mikä tarkoittaa kesän ponnistelua sen valmiiksi saattamiseksi. Silloin kun työ luistaa, olen innostunut ja luottavainen sen suhteen. Muussa tapauksessa ahdistunut.

Lontoossa on runsaan kuukauden kuluttua Tiedejournalistien maailmankongressi (WCSJ2009). Sinne suunniteltiin matkaa ainejärjestön voimin, mutta se tuntuu kariutuneen. Minua mietityttää, että viitsisinkö lähteä sinne asti yksin. Välillä houkuttaa. Havahduin vasta äsken siihen, että koska kongressi on keskikesällä, niin ajankohdan puolesta voisin lähteäkin.

Ajattelin jättää bloggaamiseni sikseen ja lopettaa tuohon edeltävään painovoimaviestiin ja sanoihin “mitä gravitaatio oikein on”. En malta lopettaa.

Keväällä on intensiivisen gradutyöskentelyn vuoro, minkä lisäksi Mediakulttuurin muutoksesta luennoi oma proffamme. On myös toinen kaikille pakollinen opintojakso, tv-työpaja.

Seminaarissa tänään varattiin omille graduesityksille aikoja. Se gradu pitäisi siis saada kasaan. Kysely on menossa, itse asia levällään. Saapa nähdä kuinka käy.

Jyväskylässä on helmikuun puolivälissä Mediatutkimuksen päivät, joilla myös opiskelijat voivat esitelmöidä. Tiedeviestinnän työryhmä houkuttaa. Abstrakti tulisi olla valmiina tämän kuun loppuun mennessä.

Laserin rakentamisesta ja gravitaatioaalloista

H. M. Collinsin artikkeli “Tacit konwledge and scientific networks” on tunnettu esimerkki hiljaisen tiedon merkityksestä tieteellisessä työssä. Collins sanoo olevansa ennen kaikkea kiinnostunut tiedon välittymisestä.

Artikkelissa käsitellään tietynlaisen laserin kehitystyötä eri tahoilla. Paljastuu, että julkaistujen lähteitten perusteella laserin rakentaminen oli vaikeaa. Ei kuitenkaan mahdotonta, olivathan alkuperäiset rakentajat pystyneet rakentamaan toimivan laserin jopa ilman mitään aikaisempia, juuri kyseistä laseria koskevia lähteitä.

Collins korostaa tiedon, voisiko sanoa, pragmaattisuutta. Hänen kirjoituksensa henki kaiken kaikkiaan sekä hänen huomautuksensa algebrasta ja symboleista assosioituvat Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofiaan. Kuten tunnettua, sanoo Wittgenstein, että “sanan merkitys on sen käyttö”. Varmastikin Collins on Wittgensteininsa lukenut. (Algebraan liittyen Wittgensteinilta on suomennettu kirja Huomautuksia matematiikan perusteista, joka on hyvin vaikeaselkoinen.)

Perinteiset sosiologiset ja bibliometriset menetelmät ovat riittämättömiä tieteilijöitten välisen vuorovaikutuksen selvittämiseksi. Kuhnin paradigmojen mukaisia kuppikuntia on näillä menetelmillä niin ikään vaikea löytää. Tieteilijät itse eivät läheskään aina ole tietoisia ei-muodollisten kontaktien merkityksestä. Tärkeät tiedot ja ideat tulevat usein lähteistä, jotka eivät suinkaan ole niitä ilmeisimpiä.

Collinsin pohdinnat verkostoista ovat hyvin mielenkiintoisia. Ystävät ja tieteellisten “perheitten” jäsenet ovat niitä, joille tietoa välitetään. Avoimia ollaan tiettyyn rajaan asti, vastataan esimerkiksi kysymyksiin muttei spontaanisti jaella tietoa. Vastavuoroisuutta edellytetään: odetetaan, että saadaan jotain tiedon vastineeksi.

Laseria rakennettaessa käytännön osaaminen tuli henkilökohtaisten kontaktien kautta. Vaikka kokeellisen fysiikan alaan kuuluva konkreettinen ongelma onkin erityistapaus, sanoo Collins argumenttinsa olevan yleistettävissä tietyin varauksin.

Collinsin toinen artikkeli “The replication of experiments in physics” on sanalla sanoen nerokas. Collins tarkastelee tieteellistä tietoa kulttuurisena artefaktina. Artikkeli käsittelee kokeita, joilla on pyritty osoittamaan tai kumoamaan gravitaatioaaltojen olemassaolo.

En voi mitään sille, että luen Collinsia Wittgensteinin läpi (durch). Tieteilijöillä on elämänmuotonsa, jolle ominaisia ovat tietyt kielipelit. Kun tieteellistä tietoa rakennetaan, joudutaan merkityksistä neuvottelemaan, mikä menee oikeastaan lähelle Bakhtinia. Sanat saavat merkityksensä ja ymmärrys rakentuu ihmisten välisessä tilassa. Tässä tapauksessa se tarkoittaa ymmärrystä siitä, mitä gravitaatio oikein on.

–
Barnes B & Edge D (1982). Science in context: readings in the sociology of science. Milton Keynes: The Open University Press.

Vaara ohi

Aika hurja tuo Orson Wellesin kuunnelma kyllä oli. Uutiskatsaukset ja muu vastaava olivat ainakin minuun korviini hyvin todellisen tuntuisia. Kuuntelin kuunnelman tänään toisen kerran. Heräsin nimittäin eilen iltayöllä kuuntelemaan mutta nuokuin suurimman osan ajasta.

Radio oli vuonna 1938 melko uusi viestin. Nykyään ei “Maailmojen sodan” kaltainen “väärennös” menisi läpi, sillä ihmiset ovat medialukutaitoisempia. Näin sanoivat asiantuntijat tiistain radio-ohjelmassa. Entäpä jos media sepittäisi uskottavamman tragedian tai uhkan kuin marsilaisten hyökkäys, kysyivät asiantuntijat. Se herättäisi paljastuessaan valtavaa suuttumusta.

Sekä tiistain asiantuntijat että Peter von Bagh liittivät Wellesin kuunnelman ajan tilanteeseen. Kuten nyt tiedämme, oltiin tuolloin toisen maailmansodan kynnyksellä. Natsi-Saksa oli jo todellinen uhka.

Orson Wellesin klassikkokuunnelma klo 23

Verkkoviestinnän työpajan kotitehtävänä olen tutustunut YLE Radio 1:n nettisivustoon.  Etusivulla, vasemmassa reunapalkissa on VINKKI:

“Marsilaiset tulevat! Maanantaina 27.10. klo 23.00 ja tiistaina 28.10.”

Klikkaamalla linkkiä pääsee Ääniversumi-nimisen ohjelman sivuille (http://www.yleradio1.fi/musiikki/aaniversumi/id17818.shtml). Kyse on tietenkin Orson Wellesin ohjaamasta, H. G. Wellsin romaaniin perustuvasta kuunnelmasta ”Maailmojen sota”, jonka ensiesityksestä on kulunut 70 vuotta.

Ko. sivulla on linkki keskusteluohjelmaan tiistaina 28.10.2008 (http://www.yleradio1.fi/kulttuuri/id17835.shtml): ”Marsilaiset tulevat! – Orson Wellesin Maailmojen sodasta tähän päivään”. Keskustelijoina ovat mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen ja dosentti Matti Myllykoski, toimittajana J. P. Pulkkinen.

Ja: YLE Teema esittää maanantaina elokuvan ”Yö jolloin Amerikka kauhistui”, joka kertoo Wellesin kuunnelman synnyttämästä pakokauhusta ihmisten erehdyttyä pitämään kuunnelmaa totisena totena (http://yle.fi/teema/elokuvat/kino_into/id16962.html).

Ja vielä: kaiken kruunaa Teeman em. sivulla viittaus Elävään arkistoon (http://www.yle.fi/elavaarkisto), jossa on Peter von Baghin ohjelma ”Marsilaiset hyökkäävät!” (löytyy esim. hakusanalla ”maailmojen sota”).

Hands on!

Tiedekeskus Tietomaassa kävi melkoinen vipinä: koululaiset olivat tulleet syyslomalla painovoimanäyttelyymme. Osa kohteista tosin puuttui vielä, mutta jo nyt voi sanoa että näyttely on “suksee”, menestys. Vaikka joillakin kohteilla onkin vain etäisesti tekemistä painovoiman kanssa, ei se menoa haittaa. Kaikkea kun saa kosketella ja räplätä.

Tapasin myös graafikon. Hän oli luonnostellut Newtonin näköistä ukkelia. Ei se ihan “ötökältä” kuitenkaan näyttänyt, vaikka jossain välissä mietimme sellaistakin vaihtoehtoa suunnitellessamme oppimateriaalia yhdessä. Graafikko oli kiireinen mutta lupasi lähettää valmiin matskun sitten, kun se valmistuu.

Kaiken kaikkiaan sen perusteella mitä näin esittelytekstejä, valmiita kohteita ja “lakanan”, joka esitteli näyttelyn sisällön suomeksi ja muilla kotimaisilla, on näyttely erittäin onnistunut kokonaisuus. Ennen kaikkea sen näki siitä riemusta, millä nuoret ja vanhat vieraat näyttelyä kiersivät.

Visualisoinnin työpaja vaihtui Verkkoviestinnän vastaavaksi. Tarkoitus on tehdä ainejärjestöllemme nettisivut, joilla olisi muun ohessa se funktio, että ne toimisivat näyteikkunanamme ja houkuttelisivat ns. ostajia. Kotitehtävänä työpajassa on tutustua johonkin sivustoon ja kertoa siitä toisille. Valitsin Yle radio 1:n sivut, painopisteenä vuorovaikutteinen sisältö kuten blogit.

Graafikon kanssa oli tarkoitus palaveerata painovoimanäyttelyn oppimateriaalin tiimoilta, hän ei ole vielä vastannut viestiini. Kurssin tarkoitushan oli myös valmentaa yhteistyöhön.

Tiedeviestijöiden rooli voisi olla yliopiston ja median välissä, sananselittäjinä, joilla on kosketus tiedemaailmaan ja jotka osaavat kertoa asioista ymmärrettävästi. Free-työ sopisi tähän kontekstiin hyvin. Kunhan tietoisuus meistä kasvaa, meitä tarvitaan. Tilaus on valmiiksi olemassa.

Puhujina urapäivässä oli sanomalehtimiehiä ja Ylen erään ohjelman tuottaja. Maakuntalehteen juttumme ovat tervetulleita. Kaupittelin itseäni myös tv-tuottajalle: annoin hänelle juttuni kokemuskouluksesta. Lähetin myös sähköpostia, hän ei ole vastannut.

Televisiotyöstä on työpaja ensi keväänä. Yliopistolla aloittaa V-labb, jonne voisimme tiedettä popularisoida. Sen on nimittäin tarkoitus olla yliopiston näyteikkuna maailmaan.

Visualisoinnin työpajasta sanotaan opinto-oppaassa seuraavaa:

Opintojakso perehdyttää opiskelijat siihen, mikä on visuaalisen puolen merkitys journalismissa ja miten visuaalisia keinoja voidaan käyttää tieteen popularisoinnissa. Samalla tutustutaan pääpiirteissään lehtikuvaajan ja graafikon työhön sekä saadaan valmiuksia toimia yhteisissä työprojekteissa.

Itse asiassa osallistumme Tiedekeskus Tietomaan painovoima-aiheisen näyttelyn toteutukseen. Työskentelemme ryhmissä, meidän kahden hengen ryhmämme tekee oppimateriaalia. — Täydennä!

• Painovoima riippuu taivaankappaleen ______.
• Lisäksi painovoima riippuu siitä, kuinka kaukana ollaan taivaankappaleen ________.
• Maan, Kuun tai planeettojen massan aiheuttama vetovoima ______ etäisyyden kasvaessa.
• Maassa 120 kiloa painava astronautti painaa ______ vain 20 kiloa. Paljonko painaisit Kuussa?

Tietenkään tällä ei sinänsä ole kovin paljon tekemistä tieteen visualisoinnin kanssa, paitsi että graafikko toteuttaa materiaalin kuvailmeen osviittojemme mukaisesti. Olipa kuitenkin hauska palata aihepiiriin, joka sivuaa tiedekasvatusta, vaikka materiaalin tuottaminen olikin työn ja tuskan takana!

Mitä on olla free? -tilaisuus OAMK:lla 22.9.2008

Virallista määritelmää freelle ei ole. Kysymys kuuluu: kuka määrää työajan ja -paikan ja kenen laitteilla työ tehdään? ja onko kyseessä työ- vai toimeksiantosopimus, palkka vai palkkio, työnantaja vai toimeksiantaja? ensiksi mainituissa tapauksissa kyseessä on työntekijä, jälkimmäisissä yrittäjä.

FREE-VEROKORTTI sopii sekä työsuhteiselle että käyttökorvauksia saavalle, ei-työsuhteiselle freelle. Toimeksiantajia tulee olla vähintään 3-5. Verotus määräytyy tuloverolain mukaan. Kopio työnantajalle riittää. Työntekijä arvioi vuotuiset tulonsa, jonka perusteella verot työstä pidätetään. Toimeksiantaja suorittaa ennakonpidätyksen. Ongelmia: 1) matkakustannukset korvataan yrittäjille paremmin; 2) freellä on suuret velvoitteet, sillä kaikki vähennykset tulee kirjata perusteellisesti ja huolellisesti; 3) osa toimeksiantajista vierastaa ennakonpidätyksiä.

Verovähennykset. Freen tulee osoittaa, että verovähennykset liittyvät työhön. Vähennykset merkitään liitelomake 15:en. Vähennyksiä tulee esimerkiksi työhuoneesta, ammattikirjallisuudesta, jäsenmaksuista, työmatkoista jne. Jos freella ei ole erillistä toimistoa, hyväksyy verottaja yleensä jaottelun pinta-alan suhteessa. Tietokonetta ja kännykkää voi myös tarjota vähennyksiksi (50-50).

Isoissa laitehankinnoissa rajana on 1000 € / vuosi. Sen ylittäville hankinnoille on oma menettelynsä. Verottajalle on hyvä tehdä A4-selvitys työstä ja kuluista. Esimerkiksi työmatkoista tehdyn selonteon perusteella työhön käytetyn osuuden matkasta voi vähentää.

Arvonlisävero. ALV:ssa on olennaista se, mitä myy (eikä se, missä toimintamuodossa myy).

• ALV 0 %: tekijänoikeuden luovutus: jutut, kuvitus
• ALV 22 %: valokuvat, taitto, koulutus yms.

Vähäisen myynnin raja on 8500 €. Jos arvelee vuotuisen myynnin ylittävän sen, tulee ALV ottaa huomioon. ALVillinen ja ALViton myynti on eroteltava laskussa. Ne voi erotella, vaikkei mainittu euroraja ylittäisikään, ja sitten todeta se. 8500 €:sta lähtien on käytössä huojennusmenettely.

Vähäisten laskujen raja on 250 €. Laskussa oltava päivämäärä, myyjän ALV-tunniste (yrityksen Y-tunnus), myytyjen tavaroiden tms. määrä ja luonne sekä veron määrä ja peruste.

Eläkevakuutus. YEL-vakuutus on lakisääteinen ja pakollinen. Yrittäjän on huolehdittava siitä itse kuuden kuukauden sisällä yritystoiminnan aloittamisesta. YEL on suuruudeltaan 20,6 % yrittäjän verotettavasta tulosta.

YEL-vakuutus kattaa vanhuuseläkkeen, muut eläkkeet sekä vuoden 2004 alusta myös sairauspäivärahan ja vanhempainetuuksien perusteet. YEL tulee tietenkin huomioida myös laskutuksessa. Se on verovähennyskelpoinen.

YEL-kriteerit: Kyseessä ei ole työsuhde. Yrittäjä on iältään 18-64-vuotias. Työ on jatkuvaa ja vuotuinen työtulo on vähintään 6186,65 € (2008).

Aloittavan yrittäjän alennus on 25 % ensimmäiseltä 48 kuukaudelta. YELin saa eläkevakuutusyhtiöstä. Vuodesta 2005 lähtien on ollut käytössä ns. joustomalli. Jos tulot ylittävät tai alittavat arvioidun, voi YELiä maksaa tilapäisesti 10-100 % enemmän tai 10-20% vähemmän.

Toimeksiantajat, sopimukset, palkkiot. Suurimpia toimeksiantajia ovat viestintätoimistot ja asiakaslehdet (43 %) sekä Sanoma Magazines (38 %). Ensimmäinen sanomalehti löytyy listalta seitsemänneltä sijalta (Aamulehti 13 %).

Sopimuksia tehdään sekä suullisesti että kirjallisesti, nykyään usein sähköpostitse. Lehtitaloilla on omia toimeksiantosopimuksia “toistuviin avustajasuhteisiin”. Vaikka eräät talot väittävät, että sopimus on välttämätön, jos talolle haluaa tehdä töitä, ei se välttämättä pidä paikkaansa.

VTA-SJL -freesopimus on alan kauppatapasopimus, ks. Free-sopimuksen ABC -opas. Tekijänoikeuksien oletusarvona on, että jutun tms. käyttö on “vapaata” ellei toisin sovita.

Laskutus. Lähtökohtana on että sivukulut ja muut vastaavat näkyvät myös laskussa, koska kaikista näistä free joutuu vastaamaan itse. Toinen lähtökohta on tietenkin tulotaso, johon pyrkii. Polkumyyntiä on vältettävä, etteivät freet “söisi toisiaan”.

Laskuun on hyvä merkitä maksuaika 14 vrk, viivästyskorko 11,5 %, huomautusaika 8 vrk ja allekirjoitus (jos kyseessä on paperilasku).

Toimittajan ottaman valokuvan hinta on alle 100 €, sanomalehdissä tyypillisesti 30-50 €.

Laskumalli, ks. esimerkiksi http://www.freet.fi/sopimukset/laskumalli/.

Osaaminen =

kontaktit, ideat, tekniikka, ostajien tarpeiden ymmärtäminen,…

Mia Sivulan neuvoja:

Alalle ei ole yhtä ainoaa oikeaa tietä. Tärkeää on osata kirjoittaa ja varmaan ainakin jossakin määrin myös kyetä myymään tuota osaamistaan. Uteliaisuus ja tiedonhalu ja lupa mennä ja kysyä ovat hyväksi. Vapautta on se, että “mun taidot on mun rajat ” — aina voi oppia, kehittyä ja kouluttautua. Täytyy olla ideoita. Jos epävarmuuden pystyy näkemään voimavarana, niin silloin menee hyvin.

Millainen friikku pärjää:

• notkeat aivot (juttuideoita!)
• silmät & korvat (mitä jutun tilaaja haluaa, haastattelut)
• liukas kieli (osaa kommunikoida ja myydä osaamistaan)
• luja selkäranka (luotettavuus, itsekunnioitus, moraali & omat motiivit).

Pidä kiinni liiton palkkiosuosituksista ja jaa tietoa palkkioista myös muille!

Käytännön vinkkejä freelancerin urasta haaveileville:

Mitä haluat työlläsi saavuttaa. Kun tavoite on selkeä, on sitä kohti helpompi mennä. Luo lehtipaletti!

Juttujen myynti. Lehtiä on tolkuton määrä → mene kirjastoon katsomaan & valitse ne, joihin haluat kirjoittaa → ota yhteyttä, sovi työstä, palkkiosta ja deadlinesta sähköpostitse → pidä sopimuksista kiinni.

Rutiini. Varjele päivän parhaita hetkiä ja käytä ne hyväksi.

Keskity olennaiseen = kirjoittaminen. Namuja ja piiskaa. Hanki “personal trainer” ja ole sitä itse.

Luota vainuusi. Mikä kiinnostaa minua, kiinnostaa myös muita. Kehity!

Lue, älä mene siitä mistä aita on matalin.

Koveta nahkasi, käsittele epävarmuutesi, arvosta itseäsi. Pois liika itsekritiikki!

lisää aiheesta:

Jokinen, Heikki (2007). Mustaa valkoisella: freelance-journalistin opas. Helsinki: Suomen Journalistiliitto ry.