Takana syksy

Puoli vuotta on koulua käyty TIEMAssa, takana raskas syksy.

Antoisinta opinnoissa olivat minun ja monen muunkin mielestä Journalismin työpajat, joissa harjoiteltiin juttujen tekoa. Tieteen etiikkaa ja julkisuutta opiskeltiin verkkokurssilla. Tiedonhaun kurssin opintopäiväkirjaa olen pitänyt täällä blogissani. Muita luentokursseja olivat Mitä on tiedeviestintä, Viestintä yhteiskunnallisena ilmiönä ja Bibliometriikka, johon liittyi harjoituksia ja seminaari.

Johdatus kustannustoimintaan -kurssilla teimme Wikipedia-artikkeleita. Omani tein aiheesta Dawkinsin jumala.

Ajattelin niin, että jos selviän tästä syksystä, niin selviäisin maisteriohjelmasta kokonaisuudessaan. Nyt mietityttää gradun tekeminen, eli miten siitä selviän.

Tenttitunnelmia

Nyt on oltu Mitä on tiedeviestintä -kurssin tentissä. Väliverrosen kirjasta kysyttiin mm. kehyksistä (frames): mitkä ovat olleet ihmisen geenien kartoituksen ja geeniteknologian kehykset TV-uutisoinnissa? –Ne on taulukoitu s. 57: kansallinen, sairaus, läpimurto ja uhka.

Onneksi tuijotin taulukkoa ennen tenttiä!

–
Väliverronen Esa (2007). Geenipuheen lupaus: biotekniikan tarinat mediassa. Viestinnän laitos, Helsingin yliopisto.

Mitä on tiedeviestintä

“Mitä on tiedeviestintä?” -luennolla tuli puheeksi Richard Dawkinsin kirja Sokea kelloseppä. Koska minulla ei vielä ole ollut tilaisuutta lukea sitä, lainaan jälleen McGrathin kirjaa Dawkinsin Jumala.

Luennolla mainittiin apina tai tietokoneohjelma, biomorfiohjelma. Shakespearen Hamletista on valittu 29-merkkinen lause:

MINUSTA SE MUISTUTTAA KÄRPPÄÄ

Apinatietokone kirjoittaa satunnaisen lauseen, joka ei tietenkään muistuta annettua lausetta. Tietokone ohjelmoidaan tutkimaan lauseita ja valitsemaan sellaisia, jotka vaikka vain etäisesti muistuttavat tavoitelausetta. Joidenkin kymmenien toistojen jälkeen päästään tavoitelauseeseen. Tämän ajatuskokeen pitäisi osoittaa evoluution kykenevän tuottamaan vaikutelman järjestyksestä nopeammin kuin voisikaan kuvitella. Kuten McGrath toteaa, ontuu vertaus, sillä se perustuu teleologiaan ja sisältää piilevän antropomorfismin: jokuhan on suunnitellut tietokoneohjelman.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, on Dawkinsin ja kumppaneitten ajatus se, että koska evoluutioprosessissa ei ole sijaa Jumalalle, voidaan käsite “Jumala” kokonaan hylätä. Mielestäni evoluutioteoriassa ei saakaan viitata Jumalaan selitysperusteena niin kauan kuin kyseessä on tieteellinen teoria. Evoluutio (ateistisena) maailmankatsomuksena on sitten — maailmankatsomus. Sellaisiin jokaisella on oikeus. Eri asia on, että missä määrin erilaiset maailmankatsomukselliset näkemykset kuuluvat “mitä on tiedeviestintä?” -luennoille. Ainakaan kenenkään uskonnollisia tai maailmankatsomuksellisia näkemyksiä ei tarvitsisi asettaa naurunalaiseksi.

Vielä pari huomiota:

1. Keskiajan maailmankuvassa luennoitsijan mukaan kaikella nähtiin merkitys, “viesti” Jumalalta. Nykytermein tällaisia kokemuksia kutsutaan “kohdentamisharhoiksi”.
2. Mielestäni olisi tarpeen tarkastella aihetta “Skitsofreenikon representaatiot Mitä on tiedeviestintä? -luennoilla”. Ainakin kertaalleen luennoitsija hauskuutti kuulijoita lausumalla mm. sanan “skitsofreenikko”. Kyseessä oli kaiketi vitsi; minulta se meni valitettavasti ohi.

–
McGrath, Alister (2006). Dawkinsin Jumala Geenit meemit ja elämän tarkoitus (suom. Kirsi Nisula alkuteoksesta Dawkins’ God: genes, memes and the meaning of life) Helsinki: Kirjapaja Oy.

Geenit ja skitsofrenia

Skitsofrenian periytyvyydestä on käyty keskustelua varmaankin yhtä kauan kuin sairausnimike on ollut käytössä. Identtisillä kaksosilla riski sairastua on noin 50 prosenttia, jos toinen sairastaa. Nykyään ajatellaan että kyseessä on usean geenin yhteisvaikutus, joka saa aikaan alttiuden. Periytymiseen liittyy kuitenkin eräs paradoksi. Koska skitsofreenikot saavat vähemmän lapsia, niin mistä johtuu että sairaus ei vähitellen katoa ihmispopulaatioista?

Brittiläiset tutkijat ovat (lehdessä Proceedings of the Royal Society B) nyt tulleet siihen tulokseen, että skitsofreniaa aiheuttavat geenit ovat itse asiassa sellaisia, joita luonnonvalinta on suosinut. Kyseiset geenit ovat säilyneet suhteellisen muuttumattomina pitkiä aikoja, mikä on saatu selville vertailemalla ihmisen ja ihmisapinoiden geeniperimää. Tämä tarkoittaa sitä, että näistä geeneistä on ollut hyötyä, sillä normaalisti geeneissä pitkien aikojen kuluessa tapahtuu mutaatioita.

Millaiset geenit sitten ovat kyseessä? Eräs teoria on, että ne liittyvät ihmisen kognitiivisiin ja kielellisiin kykyihin, jolloin skitsofrenia olisi — tavallaan — luovuuden, ilmaisun, kielen hinta. Yksitellen tällaiset geenit olisivat hyödyllisiä, mutta yhteisvaikutuksella olisi negatiivisia seuraamuksia.

Tämä sopisi hyvin yhteen sen kanssa, että skitsofreniaan usein liitetään omaperäisyys ja luovuus. Tosin näitä monesti esiintyy sairastuneen sukulaisissa. Itse sairastunut ei välttämättä kykene vastaavanlaisiin suorituksiin, tai jos kykenee, on tapana ajatella, että se tapahtuu sairaudesta huolimatta — ei sen ansiosta.

–
Scientific American: “It’s No Delusion: Evolution May Favor Schizophrenia Genes“

Schizophrenia Daily News Blog: “Schizophrenia Genes due to Human Evolution, Research Suggests“

Tieteen viestinnästä

Science-lehdessä (Vol. 316. no. 5821, p. 56) ilmestyi viime keväänä Matthew C. Nisbetin ja Chris Mooneyn artikkeli “Framing Science”. Se käsittelee sitä, miten tieteilijät (I. Niiniluodon termi) ja lukeva yleisö eivät aina kohtaa.

Tieteilijöiden tulisi aktiivisesti muotoilla sanottavansa siten, että tieto olisi relevanttia myös lukijoille. Monet tiedemiehet kuvittelevat yhä, että jos tekniset yksityiskohdat olisivat lukijoitten hallussa, olisivat lukijoitten ja heidän näkemyksensä yhteneviä. Lukijat eivät kuitenkaan välttämättä halua punnita asioita yhtä juurta jaksaen, ja usein lukijoitten vastaanottavuuteen vaikuttavat esimerkiksi maailmankatsomukselliset ja poliittiset ennakkokäsitykset.

Frames organize central ideas, defining a controversy to resonate with core values and assumptions. Frames pare down complex issues by giving some aspects greater emphasis. They allow citizens to rapidly identify why an issue matters, who might be responsible, and what should be done.

Kirjoittajat ottavat esimerkiksi evoluutioteorian, joka on tutkijayhteisössä ollut yleisesti hyväksytty vuosikymmeniä. Kun keskustelu “älykkäästä suunnittelusta” (intelligent design) sitten alkoi, ottivat anti-evolutionistit käyttöön “tieteellinen epävarmuus” (scientific uncertainty) ja “opeta kiistanalaisuus” (teach-the-controversy) -viitekehykset (frames). Näihin tiedemiehet antoivat tieteellisiä (science-intensive) vastauksia. Vastaukset hukkuivat hälinään.

“Instead, frames of “public accountability” that focus on the misuse of tax dollars, “economic development” that highlight the negative repercussions for communities embroiled in evolution battles, and “social progress” that define evolution as a building block for medical advances, are likely to engage broader support.”

–
Tässä linkki, josta artikkeli löytyy.