Tunnelmia luennolta

Lääketieteellisen tiedekunnan vanha päärakennus, iso luentosali

Tänä aamuna olin jälleen pitämässä Erilaisen asiakkaan kohtaaminen -luentoa. Se pidettiin meidän kolmen vierailevan luennoitsijan voimin, ja lisäksi mukana oli lääkiksen proffa. Luento sujui hyvin ja keskustelua syntyi koko porukan kesken.

Jännitin melko lailla ennen luentoa. Toisaalta oli hyvä että olin latautunut. Kokemuksen karttuessa homma alkaa pikku hiljaa pysyä kasassa. Jälkeen päin huomasin olevani aika väsynyt opiskelujen alkamisen ja ekskursion jäljiltä.

Sinulle, hyvä lukija, jos olit luennolla (ja vaikket olisi ollutkaan):

• taustapohdintoja ja diaesitys löytyvät täältä
• tässä taas kirjoitukseni eräästä kohtaamisesta (englanniksi)
• kolmanneksi haastattelu kokemuskouluttajatoiminnasta.

(Oikealla on myös aiheissa “Erilaisen asiaakkaan kohtaaminen”. Kirjoituksia on viime vuoden luennosta lähtien, ja ne liittyvät väljästi aihepiiriin.)

Skitsofreniatieto

Mietin gradulleni tällaisen työnimen: Skitsofreniatieto ja mielenterveyslukutaito. Gradun kirjallisuuskatsauksen sain kuin sainkin alulle; se mitä sitä oli kertynyt käsiteltiin seminaarissa männä viikolla. Kirjasin siihen lähinnä viime vuosina lukemiani kirjoja skitsofreniasta ynnä muusta.

Suunnitelmissani on laadullinen tutkimus ja teemahaastattelu. Nyt pitäisi miettiä ja tarkentaa keskeisiä käsitteitä: mitä oikein tarkoitan skitsofreniatiedolla, mistä osa-alueista se koostuu, mistä tieto haastateltaville on tullut? Samoin mielenterveyslukutaito (mental health literacy) vaatii selkeyttämistä, niin että ainakin itse tiedän, mitä se pitää sisällään.

Tietenkin täsmällinen tutkimuskysymyskin pitää saada selville. Se voisi liittyä nelikenttään, jossa toisen akselin vastapooleja ovat “mind” ja “brain”, toisen “konformismi” ja “anarkismi / kriittisyys”. (Tästä nelikentästä olen kiitollinen eräälle tutkijalle, nimeltään M. N.) Tältä pohjalta aineistoa voisi analysoida.

Kyseessä siis on eräänlainen reseptiotutkimus.

Reflektio

Palatakseni vielä Mitä on tiedeviestintä -opintojaksoon, jota olen käsitellyt aiemmin ja joka herätti minussa vastarintaa: em. katkelma liittyy vain pieneen siivuun kaikesta siitä, mitä luennoilla käsiteltiin.

Itselleni tuo siivu oli merkityksellinen siksi, että olin sattumalta jo tutustunut mainitsemaani McGrathin kirjaan Dawkinsin jumala (ja käsitellyt sitä täällä blogissani). Jostain syystä luennoitsija palasi Dawkinsiin aina silloin tällöin. Mahtaisikohan se johtua siitä että Richard Dawkins on paitsi tieteen kansantajuistamisen professori (ilmeisesti) Oxfordin yliopistossa, myös erittäin tunnettu älykkö? Dawkins on mm. ottanut voimakkaasti kantaa keskustelussa kreationismin vaikutusvallan kasvusta.

Minulle tällaiset vastarintakokemukset ovat olleet merkityksellisiä ja mieleenpainuvia, joskaan eivät aina miellyttäviä kokemuksia. Lukiossa uskonnonopettajani opetusmenetelmät ja persoonallisuus herättivät tällaisia tunteita. Arvelen olleeni kovin epäkypsä oppilas, sillä ko. opettajan saavuttamat tulokset esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa olivat erinomaisia.

Toisaalta biologianopettajani, joka suorastaan pyyteli anteeksi sitä, että evoluutioteoriaa opetetaan koulussa, sai minut menemään kirjastoon etsimään kirjallisuutta aiheesta. Muistaakseni en löytänyt juuri mitään, paitsi Francis Crickin (DNA:n löytäjä & Watson & Franklin) kirjan, jossa hän spekuloi sillä, olisiko elämä tullut maapallolle meteoriitin mukana….

Minusta tuntui siltä, että luennoitsija otti kantaa kiistakysymykseen ateismista, joskaan ei suoraan. Minua ärsyttää sekä sellainen yksisilmäinen ajattelu, jossa kaikki uskontoon liittyvä niputetaan yhteen esimerkiksi kreationismin kanssa, että epätieteellinen ajattelu, jota biologianopettajani mielestäni aikoinaan edusti.

Arvelen kuitenkin kypsyneeni siinä suhteessa, että vaikka luennoitsija (osin myös hänen tyylinsä) herättivät, voisiko sanoa, kielteisiä tunteita, kykenin hyväksymään hänenkin näkökantansa (ja persoonansa) ainakin jossakin määrin järjellisenä.

Luennolla käsitelty aihepiiri oli siinä määrin kiintoisaa, että lainasin kirjastosta luennoitsijan kirjan

Karvonen, Erkki (2005). Elämää mielikuvayhteiskunnassa: imago ja maine menestystekijöinä myöhäismodernissa maailmassa. Tampere: Gaudeamus.

Olen vasta selaillut ja vähän lueskellut kirjaa, joten ei siitä sen enempää.

Graduseminaari

Alkavalla viikolla on seminaari, jossa esitän oman graduideani. Tarkoituksenani on tutkia ihmisten (general public) tietoutta (awareness) mielenterveyteen ja -sairauteen liittyvissä asioissa. Kyseessä on reseptiotutkimus: miten tieto on mennyt perille? Tätä on tarkoitus selvittää kyselyllä.

Saattaisi olla hauska selvittää miten skitsofreniasta luullaan. Tietoa asiasta jakavat mielenterveysyhdistykset ja omaisjärjestöt sekä lääketehtaat.

1990-luvun julistettiin olevan decade of the brain. Läysin pari kiintoisaa artikkelia, jotka valottavat kolikon kahta puolta. “Treatment of Schizophrenia” -artikkelissa esitellään vallitsevan ortodoksian mukainen käsitys skitsofrenian hoidosta, jossa lääkehoidolla on keskeinen rooli. Pat Bracken ja Phil Thomas pyrkivät esittämään artikkelissaan “Postpsychiatry: a new direction for mental health” vaihtoehdon perinteiselle psykiatrialle.

Artikkeleista käyty keskustelu on kiintoisaa. “Postpsychiatry:’Riverdance’ for traditional psychiatry” -puheenvuorossa kannatetaan monitieteistä lähestymistapaa perinteisen lääketieteellisen psykiatrian sijasta. Tämän ajatuksen puolestapuhuja on täällä meillä ollut Lauri Rauhala.

Juttua jutusta

Lähetin matematiikan Pisa-tutkimusta käsittelevän juttuni kaupunkilehteen.

Päätoimittaja totesi lyhyessä vastauksessaan jutun olevan sinänsä sujuvaa kerrontaa, mutta sopimaton lehteen mm. pituutensa vuoksi. Lähetin jutun maakuntalehteen. Soitin lehden toimittajalle, joka ilmoitti lähettäneensä sen edelleen tiedesivuista vastaavalle toimittajalle.

Kun lopulta sain tiedesivuista vastaavan toimittajan kiinni, totesi tämä, että juttuni on liian pohdiskeleva. He julkaisevat uutisjuttuja. Lehden toiselle sivulle juttuni kuulemma saattaisi kelvata. Soitin jälleen uudelle toimittajalle.

“Se on ajankohtainen koska… [uusimman Pisa-tutkimuksen tulokset julkistetaan joulukuun alussa]“. Tyly naisihminen ei antanut minun lopettaa lausetta. On ollut niin paljon koulujuttuja, juttuja on jonossa. Menee tammikuulle. “Kannattaa soittaa ennen kuin kirjoitat”.

Mitä tästä opimme? Juttuni taitaa olla huono lehtijuttu. Sellainen olo ainakin tuli.