Hiljainen tieto
Kirjoittaja: autius on marraskuu 2, 2008
Laserin rakentamisesta ja gravitaatioaalloista
H. M. Collinsin artikkeli “Tacit konwledge and scientific networks” on tunnettu esimerkki hiljaisen tiedon merkityksestä tieteellisessä työssä. Collins sanoo olevansa ennen kaikkea kiinnostunut tiedon välittymisestä.
Artikkelissa käsitellään tietynlaisen laserin kehitystyötä eri tahoilla. Paljastuu, että julkaistujen lähteitten perusteella laserin rakentaminen oli vaikeaa. Ei kuitenkaan mahdotonta, olivathan alkuperäiset rakentajat pystyneet rakentamaan toimivan laserin jopa ilman mitään aikaisempia, juuri kyseistä laseria koskevia lähteitä.
Collins korostaa tiedon, voisiko sanoa, pragmaattisuutta. Hänen kirjoituksensa henki kaiken kaikkiaan sekä hänen huomautuksensa algebrasta ja symboleista assosioituvat Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofiaan. Kuten tunnettua, sanoo Wittgenstein, että “sanan merkitys on sen käyttö”. Varmastikin Collins on Wittgensteininsa lukenut. (Algebraan liittyen Wittgensteinilta on suomennettu kirja Huomautuksia matematiikan perusteista, joka on hyvin vaikeaselkoinen.)
Perinteiset sosiologiset ja bibliometriset menetelmät ovat riittämättömiä tieteilijöitten välisen vuorovaikutuksen selvittämiseksi. Kuhnin paradigmojen mukaisia kuppikuntia on näillä menetelmillä niin ikään vaikea löytää. Tieteilijät itse eivät läheskään aina ole tietoisia ei-muodollisten kontaktien merkityksestä. Tärkeät tiedot ja ideat tulevat usein lähteistä, jotka eivät suinkaan ole niitä ilmeisimpiä.
Collinsin pohdinnat verkostoista ovat hyvin mielenkiintoisia. Ystävät ja tieteellisten “perheitten” jäsenet ovat niitä, joille tietoa välitetään. Avoimia ollaan tiettyyn rajaan asti, vastataan esimerkiksi kysymyksiin muttei spontaanisti jaella tietoa. Vastavuoroisuutta edellytetään: odetetaan, että saadaan jotain tiedon vastineeksi.
Laseria rakennettaessa käytännön osaaminen tuli henkilökohtaisten kontaktien kautta. Vaikka kokeellisen fysiikan alaan kuuluva konkreettinen ongelma onkin erityistapaus, sanoo Collins argumenttinsa olevan yleistettävissä tietyin varauksin.
Collinsin toinen artikkeli “The replication of experiments in physics” on sanalla sanoen nerokas. Collins tarkastelee tieteellistä tietoa kulttuurisena artefaktina. Artikkeli käsittelee kokeita, joilla on pyritty osoittamaan tai kumoamaan gravitaatioaaltojen olemassaolo.
En voi mitään sille, että luen Collinsia Wittgensteinin läpi (durch). Tieteilijöillä on elämänmuotonsa, jolle ominaisia ovat tietyt kielipelit. Kun tieteellistä tietoa rakennetaan, joudutaan merkityksistä neuvottelemaan, mikä menee oikeastaan lähelle Bakhtinia. Sanat saavat merkityksensä ja ymmärrys rakentuu ihmisten välisessä tilassa. Tässä tapauksessa se tarkoittaa ymmärrystä siitä, mitä gravitaatio oikein on.
–
Barnes B & Edge D (1982). Science in context: readings in the sociology of science. Milton Keynes: The Open University Press.
