Ekskursio

Tässä tiivistelmä Helsingin ekskursiosta:

Pitäisi väsätä raportti. Tulimme lauantaina. Kirjoitan tätä tiistaina ja mieli on muistoja tulvillaan, sekä vanhoja että aivan uusia. Kuusi vuotta opiskelin Helsingin yliopistossa. Matematiikan laitos sijaitsi tuolloin aivan keskustassa, Porthanian vieressä olevassa liikerakennuksessa… en voi palata sinne, sillä nykyään laitos on Kumpulan kampuksella. Tuttuihin paikkoihin liittyy kohdallani kosolti nostalgiaa sekä kieltämättä myös jonkinlaista kaipuuta.Toisaalta tuntuu vaikealta käsittää, että niin kauan olin osa tuota ihmisvilinää. — Saavuimme Helsinkiin yöjunalla, jolla suurin osa meistä matkusti. Asematunnelissa olevassa kahvilassa nautin croissant’n kahvin kanssa. Bussi Yleisradioon, joka oli ensimmäinen kohteemme, lähti varttia vaille kahdeksan.

Torstai 13.9.2008

Tapio Kujala, Yleisradion Oppiminen ja tiede -osaamiskeskuksen päällikkö, kertoi meille YLEn tiedeohjelmatarjonnasta. Osaamiskeskuksia voisi kutsua myös ”toimituksiksi”, sillä toimittajat työskentelevät siis osaamiskeskuksissa. Olennaista on, että ne ovat monimediaisia. Niinpä osaamiskeskus tuottaa ohjelmia yhtä lailla radioon kuin televisioonkin.

Yleisradion hierarkiassa Oppiminen ja tiede -osaamiskeskuksen rinnalla ovat Kulttuuri, Asia- ja ajankohtaisohjelmat, Draama sekä RSO, nämä kaikki otsikon ASIA & TIEDE alla.

Keskustelua käytiin siitä, kokeeko Yleisradio sanomalehdet potentiaalisina kilpailijoina. Maailmalla nimittäin sanomalehdillä on esimerkiksi podcasteja. Kujala oli sitä mieltä, että sanomalehtijournalismi on eri asia kuin radiojournalismi. Kummassakin vaaditaan omansalaista osaamista.

Radion tiedeohjelmat sukeltavat syvemmälle kuin television vastaavat, joita tuotetaan ns. suurelle yleisölle. Varmaankin juuri hyvin tehdyt tiedeohjelmat ovat osa sitä ”laadullisuutta”, jonka avulla YLE Kujalan mukaan erottuu ja joka tekee YLE TV 1:stä katsotuimman televisiokanavan.

Suosittu on myös Prisma studio, josta kertoi toimituspäällikkö Aki Forsman. Katsoimme Itämeriaiheisen jutun, josta käyty keskustelu avasi hyvin sitä, mistä kaikesta tv-jutussa on kysymys: täytyy osata rakentaa draaman kaari, alku, keskikohta ja loppu. Tarina. Jos YLElle haluaa juttuja tehdä, on lähtökohtana oma aktiivisuus. Ja ”jos olette valovoimaisia, teille on töitä”, tv:ssä!

***

Seuraava vierailukohde oli Helsingin Sanomat. Sanomatalossa oli hissi, josta avautui näkymä alas aulaan niin että huimasi. HS:n edeltäjää Päivälehteä olivat vuonna 1889 perustamassa Eero Erkko sekä kirjailijat Arvid Järnefelt ja Juhani Aho kuten oppaamme meille kertoi. Tuona samaisena vuonna muuten syntyivät Chaplin, Hitler, Ludwig Wittgestein ja Jean Cocteau.

Uuden nuorsuomalaisen lehden tavoitteina oli suomen kielen saattaminen sivistys- ja valtakieleksi, kansallisen sivistyksen herättäminen ja kansallisen tietoisuuden kohottaminen. (Tieteellisten seurain valtuuskunta, jossa vierailimme seuraavana päivänä, perustettiin kymmenen vuotta myöhemmin venäläistämisen pelossa.)

Timo Paukku piti sekavat kalvosulkeiset HS:n tiedejournalismista. Hesarin tiedetoimituksessa on kokonaista kolme asianharrastajaa, joten TIEMA 25 opiskelijallaan edustaa tiedeviestinnän alalla 8,33 kertaista miesylivoimaa. On totta, että HS:n toimittajilla on enemmän kokemusta, jos ei kaikilla välttämättä tiedeviestinnästä, niin ainakin toimittajan työstä ylipäänsä. Meillä taas on laajaa ja moniulotteista asiantuntemusta ja ainutlaatuinen koulutus meneillään.

Mr. Paukku siteerasi Richard Dawkinsia: ”Scientific journalism is too important to be left to journalists”.

Olen täysin samaa mieltä. Paukun oma juttu matematiikasta herättikin paljon kysymyksiä. Sitä oli korjattu lukuisia kertoja ja luetettu matemaatikolla. ”Matematiikan kuninkaaksi” joskus tituleerattua Carl Friedrich Gaussia (1777-1855) jutussa väitettiin sveitsiläiseksi (Wikipedia kertoo hänen kuolleen Göttingenissä, jossa hän muistaakseni asusteli observatoriossa).

Mietin myös sitä, että uhrattuani kuusi vuotta parhaasta nuoruudestani matematiikan yliopisto-opintoihin, pitäisi minulla olla jonkinlaista asiantuntemusta alalta, vaikken varsinainen ammattimatemaatikko olekaan. Ihan hyvän jutun toimittaja oli kirjoittanut – harrastuspohjalta.

***

Laitoin Malice Mizerin (japaniksi ”Marisu Mizeru”) soimaan. Se on japanilainen 90-luvun visual kei -bändi, johon törmäsin sattumalta Youtubessa. Nimi tulee sanoista ”malice” ja ”misery”. Näihin sanoihin tiivistyy ihmisyys bändin perustajien, Manan ja Közin mukaan. Yhtyeen musiikki on sekoitus mitä erilaisimpia tyylillisiä ja kulttuurivaikutteita, länsimainen klassinen musiikki mukaan lukien. Ajattelen, että koska kävin YL:n kanssa Japanissa 1995, on Malice Mizerin musiiikki kuin viesti jostain kaukaa, menneisyydestä…

***

Suomen Akatemiaa esiteltiin meille yhden naisen ja kahden miehen voimin: Maj-Lis Tanner (viestintäjohtaja), Risto Alatarvas (tiedottaja) ja Jarmo Laine (tiedeasiainneuvos). Viiimeksi mainittu on virkamies, jonka kerrottiin tietävän SA:sta kaiken. Hän kertoi tiedepolitiikasta, viljeli sarkastista huumoria ja toi mieleeni televisiosarjan ”Kyllä, herra ministeri”.

Maj-Lisin mukaan moni tieteellis-viestinnällinen asia on ”hyvin vaikeaa” (Japanissa ko. ilmaisu tarkoittaa ”ei”, jota tuossa kulttuurissa ei haluta hienotunteisuussyistä sanoa suoraan!).

Kummallista on, että Suomen Akatemiassa koettiin viestinnällisenä haasteena nuoret, joista on tarkoitus rekrytoida nuoria tutkijoita. Eikö yliopistoilla ole tarpeeksi turhautuneita tutkijanalkuja, jotka epätoivoisesti yrittävät saada Suomen Akatemialta tutkimusrahoitusta? Vain korkeintaan neljännes hakemuksista menee nimittäin läpi.

Perjantai 12.9.2008

Koska vierailu Tiede-lehteen peruuntui, oli aamun ensimmäinen vierailukohde Tiedekeskus Heureka. Siellä vierailee vuosittain noin 250 000 kävijää, joista 40 % tulee kauempaa kuin parinsadan kilometrin takaa.

Heureka on “hands on” -tiedekeskus. Paula Havasteen mukaan tämä on yksi syy siihen, että Heureka on kansainvälisesti arvostettu. Monet tiedekeskukset maailmalla ovat museomaisia eikä niissä saa kokeilla itse. Ainutlaatuista on sekin, että Heurekassa työskentelee eri ikäisiä vapaaehtoistyöntekijöitä muun muassa oppaina.

Heurekalla on tunnettuutta, hyvä imago ja monipuolista tarjontaa mutta jatkuvasti haasteena on: miten tavoittaa yleisö?

Heurekan kävijät saavat riemukkaita elämyksiä. Elämykset herättävät kysymyksiä ja uteliaisuutta. Uteliaisuus johtaa tiedon hakemiseen, tiedonjanoon ja omiin pohdintoihin. Näin on taas yksi sielu voitettu tieteelle.

Tarkoituksena, missiona, on tarjota välineet hallita elämää ja muutosta. Ainoa asia, joka jäi harmittamaan, oli se ettei aikaa jäänyt tutustua näyttelyyn. Ensi kerralla sitten.

***

Tieteellisten seurain valtuuskunnasta (TSV) kertoi Aura Karppi-Tommola, ja Tieteessä tapahtuu -lehdestä sen päätoimittaja Ilari H. Kävi ilmi, että lehden voit tilata ilmaiseksi, vaikka Akateeminen kirjakauppa niitä myös myykin. Netistä olen lehteä toisinaan lueskellutkin.

Tieteellisten seurain valtuuskunta on maailmanlaajuisesti harvinaislaatuinen. Siihen voi liittyä vakiintunut yhdistys, jolla on tekemistä tieteen kanssa. Myös henkilöjäseniä otetaan. TSV yhdistää akateemisia toimijoita saman katon alle. Kannanotoissa pyritään konsensukseen. Näin TSV voi toimia ikään kuin tieteen edusmiehenä. Puheenjohtajana on Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto.

Myös historiallisessa katsannossa tiede ja tieteilijät ovat olleet merkittävässä asemassa muun muassa kansallisen kulttuurin luomisessa, vaikka tiede onkin luonteeltaan varsinkin nykyisin hyvin kansainvälistä. Minusta Auran esitys oli hyvä, vaikka se herätti joissakin meistä myös kritiikkiä. Tieteellä on paikkansa yhteiskunnassa.