Huomasin, etten ole blogannut Tiedottamisen työpajan yhteenvetoa. Tässäpä olisi.
Tiedottajien esiintyminen oli vapaata ja rentoa. Poliisinkaan vaatteissa ei ollut yhtään sinistä.
Periaatteessa kaikki (3 kpl) esittivät asiansa selkeästi. Tiedottajien pitämistä luennoista syntyi kuitenkin jostain syystä sellainen vaikutelma, että heidän edustamiensa organisaatioiden toiminta on jotensakin monimutkaista. Kokonaiskuva jäi siten hieman sekavaksi, mikä esimerkiksi eräässä tapauksessa saattoi johtua siitä, ettei kaupan ollut konkreettista tuotetta, vaan kyse oli “kehittämisen edistämisen kehittämisestä”.
Vaikka tiedottajan työhön sopii periaatteessa joko viestinnän tai substanssiosaaja, on journalististen käytäntöjen tuntemuksesta miltei korvaamatonta hyötyä. — Luennoilta poimittua:
Poliisi pyrkii suunnitelmalliseen ja johdettuun viestintään sekä aktiivisuuteen. Tavoitteena on myös viestinnän positiivisuus: onnistumisista on viestittävä yhtä lailla. Poliisin tehtäviin kuuluu turvallisuuden edistäminen. Subjektiivinen turvallisuus eli ihmisten kokema turvallisuudentunne on osa tästä. Onnistunut viestintä edistää osaltaan subjektiivista turvallisuutta.
Paitsi että poliisin on oltava aktiivinen vaikuttaja, on poliisilla oltava kasvot. Kansalaisten luottamus on tärkeää. On oltava rehellinen, puolueeton ja tasapuolinen. Siksi myös ikävät asiat on kerrottava.
Tiedottajan tulee olla helposti lähestyttävä ja yhteistyökykyinen. Täytyy osata ilmaista itseään sekä suullisesti että kirjallisesti. Työnkuva on usein laaja ja monipuolinen, ja siihen saattaa liittyä perustyön lisäksi vaikka minkälaisia tehtäviä, toimialoja ja ihmisiä. Työn myötä tiedottajalla usein on laajat verkostot ja mielenkiintoinen näköalapaikka.
Mielestäni — enkä ole ainoa — tiedottajan on hyvä voida sitoutua edustamansa organisaation arvoihin ja toimintalinjaan. Jos tiedottaja tuntee ne omakseen, on hänellä hyvät edellytykset pärjätä työssään.
