Juttu lehteen!

Sain kuin sainkin Matikkajuttuni lopullisen version lehteen!

Muuta: harjoittelu Tulevaisuuden koulu -hankkeen parissa alkoi palaverilla, jossa meille kahdelle harjoittelijalle selvitettiin tehtäviämme ja projektin taustoja; Radiotyöpajan jutun olen päättänyt tehdä perinnöllisestä sairaudesta, jota rva Äitini on tutkinut; ja gradun kirjallisuuskatsauksenkin olen saanut alulle myös itse kirjoittamistyön osalta.

Poliisin ja muusta tiedottamisesta

Huomasin, etten ole blogannut Tiedottamisen työpajan yhteenvetoa. Tässäpä olisi.

Tiedottajien esiintyminen oli vapaata ja rentoa. Poliisinkaan vaatteissa ei ollut yhtään sinistä.

Periaatteessa kaikki (3 kpl) esittivät asiansa selkeästi. Tiedottajien pitämistä luennoista syntyi kuitenkin jostain syystä sellainen vaikutelma, että heidän edustamiensa organisaatioiden toiminta on jotensakin monimutkaista. Kokonaiskuva jäi siten hieman sekavaksi, mikä esimerkiksi eräässä tapauksessa saattoi johtua siitä, ettei kaupan ollut konkreettista tuotetta, vaan kyse oli “kehittämisen edistämisen kehittämisestä”.

Vaikka tiedottajan työhön sopii periaatteessa joko viestinnän tai substanssiosaaja, on journalististen käytäntöjen tuntemuksesta miltei korvaamatonta hyötyä. — Luennoilta poimittua:

Poliisi pyrkii suunnitelmalliseen ja johdettuun viestintään sekä aktiivisuuteen. Tavoitteena on myös viestinnän positiivisuus: onnistumisista on viestittävä yhtä lailla. Poliisin tehtäviin kuuluu turvallisuuden edistäminen. Subjektiivinen turvallisuus eli ihmisten kokema turvallisuudentunne on osa tästä. Onnistunut viestintä edistää osaltaan subjektiivista turvallisuutta.
Paitsi että poliisin on oltava aktiivinen vaikuttaja, on poliisilla oltava kasvot. Kansalaisten luottamus on tärkeää. On oltava rehellinen, puolueeton ja tasapuolinen. Siksi myös ikävät asiat on kerrottava.

Tiedottajan tulee olla helposti lähestyttävä ja yhteistyökykyinen. Täytyy osata ilmaista itseään sekä suullisesti että kirjallisesti. Työnkuva on usein laaja ja monipuolinen, ja siihen saattaa liittyä perustyön lisäksi vaikka minkälaisia tehtäviä, toimialoja ja ihmisiä. Työn myötä tiedottajalla usein on laajat verkostot ja mielenkiintoinen näköalapaikka.

Mielestäni — enkä ole ainoa — tiedottajan on hyvä voida sitoutua edustamansa organisaation arvoihin ja toimintalinjaan. Jos tiedottaja tuntee ne omakseen, on hänellä hyvät edellytykset pärjätä työssään.

Maailmankoulu

Aloitan nyt Tiedekasvatuksen kurssin opintopäiväkirjan pitämisen.

Maailmankoulusta kävi kertomassa H. K. Maailmankoulussa kyseessä on kansainvälisyyskasvatus, millä tarkoitetaan globaaliin yhteisvastuuseen ja yhdenvertaisuuteen pyrkivää kasvatusnäkökulmaa. Jo näiden käsitteiden esittäminen konkreettisesti esikoulu- ja muunkin ikäisille on haastava tehtävä. Globaali yhteisvastuu esimerkiksi kattaa paitsi ihmiset, myös eläimet.

Kansainvälisyyskasvatuksessa käsiteltyjä aihepiirejä ovat ihmisoikeudet, rauhankasvatus, tasa-arvo, interkulttuurisuus, kehityskasvatus, mediakasvatus ja ympäristökasvatus. Maailmankoulun takana ovat Kasvattajat Rauhan Puolesta ry, erinäiset muut kansalaisjärjestöt, Oulun kaupungin opetustoimi ja Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta.

Tehtävänämme olisi nyt pohtia sitä, miten tiedettä on popularisoitu; minkälaisen kuvan kohde antaa tieteestä ja ko. alasta; mikä toimi; mikä oli huonoa; mitä jäimme kaipaamaan. ­Tässä nimenomaisessa tapauksessa tehtävänanto pitänee ottaa ikään kuin soveltuvin osin.

H. K. kertoi esitelleensä Maailmankoulua useimmiten opettajille, mikä antoi hänen esitykselleen eräänlaista kaikupohjaa. Esitys oli hyvin valaiseva, aiheesta: “Maailmankoulu ja kansainvälisyyskasvatus pedagogisena haasteena”. Itsekin opettajankoulutuksen saaneena ja paljon opettajille puhuneena H.K. kiinnitti huomiota mm. ajankäyttöön, kulloiseenkin kohderyhmään, tehtävien toiminnallisuuteen ja vaiheistukseen sekä opetussuunnitelmaan (OPS).

Tulee mieleeni, että ennen maailmassa oli peruskoulun ala-asteella sellainen oppiaine kuin kansalaistaito. Maailmankoulun tekemä työ taitaa olla jonkinlaista nykyajan kansalaistaitoa. Globalisoituvan maailman haasteet kun edellyttävät hyvin monipuolisia valmiuksia kohdata erilaisia ihmisiä.

Hieno keksintö ovat oppilaitten maalaamat matkalaukut, joihin on kerätty oppimateriaalia teemoittain. Nämä nyt ainakin toimivat, visuaalisesti jos ei muuten. Sisälle emme kurkistaneet.

H.K. kertoi, että pulaa on päiväkoti- ja alakouluikäisten materiaalista sekä ammatillisten oppilaitosten ja erityiskoulujen materiaalista. Ongelmana “pienille” tehtäessä on pitäytyminen ymmärrettävään ja käsin kosketeltavaan, eli kuinka tiivistää niin suuria asioita tarpeeksi paljon.

Saimme myös ohjeita oppimateriaalia varten:

“Hyvä materiaali herättelee pohtimaan, tuntemaan ja toimimaan.”

“Hyvä materiaali tuo teeman lasten ja nuorten arkeen.”

Loput noin 750 merkkiä voisinkin koettaa pohtia sitä, että mitä tästä kaikesta oikein opimme.

No ensinnäkin, kansainvälisyyskasvatus, varsinkin näin laajasti ymmärrettynä, on iso asia. Kyllähän niitä kehitysmaan lapsia näytettiin televisiossa jo omassa lapsuudessanikin, mutta nyt on maailma tullut todella lähelle. Tämänlaatuista kasvatusta on koulussa aivan pakko olla. Suomalainen yhteiskunta on todellisen haasteen ja sisäisen muutoksen edessä. Meillä on totuttu monokulttuuriin, joka ei suinkaan ole niitä kaikista suvaitsevaisimpia, puhuttiinpa juhlapuheissa asiasta miten kauniisti tahansa.

Toiseksi, hyvä että joku on ylipäänsä hoksannut aloittaa koko tämän Maailmankoulun. Ja vaikka asutammekin länsimaisen sivilisaation reuna-alueita (tosin leveyspiiri huomioon ottaen yhtä tiheään, ja siten ympäristöä kuormittavasti, kuin Hollannissa), olisi hienoa kuulua länsimaisen sivistyksen piiriin ainakin siinä suhteessa, että yhteiskunnassa olisi ihan oikeasti sitä monikulttuurisuutta.

Pääsiäisen viettoon

Sain sen juttuni kirjoitettua, taatusti vihoviimeinen yritelmä. Koko juttu on käynyt läpi melkoisen transformaation.

Viime päivinä on käyty blogeista keskustelua maamme johtavan päivälehden sivuilla. Jere Majavaa siteerattiin. Ja tässä toinen sitaatti. — Tämä oma blogini ei ole kerännyt kommentteja mainittavassa määrin; toivoisin että joku kanssaopiskelijoistani edes joskus laittaisi jonkun pienen kommentin. Tietenkin kaikkien muidenkin kommentit ovat erittäin tervetulleita. Näin minäkin liittyisin paremmin näihin blogosfäärissä käytyihin keskusteluihin.

Pääsiäisen ajalle jää siis kirjallisuuskatsauksen ja radiojutun pähkäily.

Pitäisi

Pitäisi

• kirjoittaa Matematiikkajutusta (ent. Pisajuttu) vielä viimeinen versio
• miettiä radiotyöpajan jutun aihetta ja käsikirjoitusta
• miettiä gradun teoreettista viitekehystä ja kirjallisuuskatsausta

Juttu, joka alkoi Pisajuttuna, on nyt vaihteeksi liian lyhyt. Kainalojutun voisi kirjoittaa niistä aloista, joille matematiikan laitokselta valmistuneet sijoittuvat. Radiotyöpajan juttuaiheeseen vaikuttaa se, että saamme äänityslaitteet vasta ensi viikon torstaina käytöömme. Suunnitelmiin tuli siis muutos.

Gradu on vaiheessa, edelleen.