Tieteentutkimus

Kahden seminaarikerran jälkeen tiedän sen verran, että opinnäytetyöni aihe on jokin tieteentutkimuksellinen ja matematiikkaan liittyvä. Koska minulla ei ole kovin paljoa käsitystä siitä, että mitä tieteentutkimus on, lainasin kirjan Tiede tutkimuskohteena. Minun piti nimittäin tavata opinnäytteeni ohjaaja tänään, mutta hän oli sairastunut. Luin kirjan eilisiltana ja tänä aamuna pikaisesti.

Kirjan esipuheessa todetaan tieteentutkimuksen olevan niin laaja aihe, ettei se mahdu kovin helposti yksiin kansiin. Aihepiiri oli kuin olikin minulle osin ennalta tuttua. Kirjassa käsiteltiin mm. havaintojen teoriapitoisuutta, Thomas S. Kuhnin ajattelua — siitä tein kerran proseminaarityön –, demarkaatio-ongelmaa, mertonilaista ja muuta tieteensosiologiaa ja tieteellisen keksimisen problematiikkaa — sitä eräät ovat pyrkineet selittämään abduktiopäätelmistä lähtien.

Koska ohjaaja oli sairastunut, lykkääntyi tapaaminen ensi viikkoon. Puhuimme tosin puhelimessa, ja ehdotin, että menisin tapaamaan matemaattisten aineiden didaktiikan professoria. Jospa hän osaisi auttaa eteenpäin. Muistuupa muuten tässä yhteydessä mieleeni, minkälaista oman matematiikan graduni tekeminen oli: proffa löi kirjan kouraan ja sanoi “tee tuosta”. Enkä ymmärtänyt edes osallistua graduseminaariin, vaikka se olisi kai ollut mahdollista.

Tietenkin oma suoriutuminen askarruttaa välillä. Työmuisti ei taida toimia kovin hyvin, ja aivan tavallinen laskento eli tehtävienratkaisu, jota tarvitaan fysiikan laskuissa, tuottaa vaikeuksia. Toivon vain, että pystyisin jotenkin kompensoimaan puutteitani. Ja arvelen pystyvänikin.

–
Kiikeri, M. & Ylikoski, P. (2004). Tiede tutkimuskohteena Filosofinen johdatus tieteentutkimukseen. Helsinki: Gaudeamus.