Aluksi edellisen viestin opintopäiväkirjaohjeistusta selkokielellä:
- “Oppimispäiväkirjassa voi kommentoida oppimateriaalia. Oppimispäiväkirjassa ei tarvitse kerrata oppimateriaalin sisältöä. Oppimateriaalissa esitettyjä asioita voi kyseenalaistaa. Myös opetusmenetelmiä ja tehtäviä saa kyseenalaistaa oppimispäiväkirjassa. Omia väitteitäkin voi esittää. Omat väitteet tulee perustella.”
Selitykseksi: Olen sen verran pökkelö, että huomasin tekstiä lukiessani ja yrittäessäni ymmärtää sitä kääntäväni sitä ajatuksissani selkokielelle! –Kirjaanpa saman tien ylös, mitä opinto-oppaassa kerrotaan opintojakson tavoitteista: “Opintojakson aikana perehdytään tiedonhankintaan ilmiönä sekä tiedonhaun menetelmiin, välineisiin ja lähteisiin.” Koen lauseen jälkimmäisen osan merkittävämmäksi; tiedonhaku ilmiönä tullee tutuksi ikään kuin sivutuotteena.
Tässä vaiheessa alkaa muuten hahmottua kokonaiskuva kurssista. Tätä voinee pitää hyvänä merkkinä. Koen päiväkirjamerkintöjen hyödyttäneen minua. Se mikä mietityttää on, että miten saan aikaan kokonaiset viisi sivua opintopäiväkirjaa. Näin varsinkin, kun referointi, mitä olen harjoittanut ainakin jonkin verran, on ei-suotavaa?
–
Viime luennolla käsiteltiin tiedonhaun arviointia. Tiedon luotettavuus, ajatasaisuus, ymmärrettävyys, käytettävyys jne. kuuluvat tiedonhaun arvioinnin piiriin. Siis se, että onko hankitulla tiedolla nyt ylipäänsä käyttöä, ja vastaako hakutulos tavoitetta. Eli siis että onko löydetty sitä, mitä on haettu. Muutaman käsitteenmäärittelyn haluan tähän tehdä. Tämä nimittäin palvelee nimenomaan omaa oppimistani, anteeksi vaan.
- relevanssi tarkoittaa sitä, että miten hyvin löydetty informaatio vastaa tiedonhakijan tiedontarvetta
- saanti (recall): tiedonhaussa löydettyjen relevanttien dokumenttien osuus (tai suhde) kaikista relevanteista dokumenteista
- tarkkuus (precision): tiedonhaussa löydettyjen relevanttien dokumenttien osuus kaikista tiedonhaussa löydetyistä dokumenteista
Yleensä ottaen saannin on kääntäisluku on verrannollinen tarkkuuteen, noin suurin piirtein. Nämä käsitteenmäärittelyt koen niin tärkeiksi mm. siksi, että kieli on ajattelun väline. Peruskäsitteet on hyvä muistaa, jos asioista haluaa puhua. Henkilökohtaisesti muistan ne helpoiten, kun kirjoitan ne ylös.
Tärkeä teema, joka luennoilla nousi esiin, on kustannukset. Tiedonhaku ei koskaan ole ilmaista. Siksi kannattaa miettiä, että haluaako käyttää enemmän (työ)aikaa hakuun, vai hakea tietoa esimerkiksi jostakin maksullisesta tietokannasta. Tässä kohden voisi tietenkin miettiä sitäkin, että internet on toistaiseksi ollut maksuton. Kalevan verkkolehti oli kuulemma siirtymässä maksulliseen suuntaan, nyt ollaan siirtymässä takaisin päin. Ilmainen tieto on demokraattisempaa. Tieteen luonteeseen kuuluu avoimuus, julkisuuskin, ainakin periaatteessa. Tieto on valtaa, jotkut ihmiset haluavat valtaa. Onko siis tiedollakin on hintansa? Usein niin taitaa olla.
- Reunahuomautus: Baconin väitetään olevan em. lentävän lauseen isä, mutta suoraa lainausta häneltä ei löydy. Nietzsche taas oli sitä mieltä, että ihmisiä ohjaa ennen kaikkea vallantahto. Kaikki eivät ole samaa mieltä. Salomon Saarnaajan mukaan “joka tietoa lisää, se tuskaa lisää”: tiedon hinta.
Nytpä onkin tullut kylliksi jaariteltua tästä aiheesta.
–
Harjoituksissa on huomenna aiheena Dialog-tietopankki. Se on maksullinen, ilmeisesti melko kalliskin. Saamme siihen testitunnukset. Olen pintapuolisesti perehtynyt sen käskyihin, sillä Dialogin käyttöliittymä perustuu hakukieleen. Luulisin että jos kieltä vähänkään hallitsee, on hakukieleen perustuva käyttöliittymä huomattavasti tehokkaampi väline hakujen suorittamiseen. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että hakuja tulisi harjoitella tarpeeksi paljon. Näin ainakin omalla kohdallani.
