Tiedonhaun päiväkirja

Saimme ohjeet Tiedonhaun ja -hankinnan kurssin opintopäiväkirjan laatimiseksi:

Opintopäiväkirjassa käsitellään opintojaksolla esiteltyjä teemoja ja pohditaan kuinka ne ovat vaikuttaneet omaan käsitykseen aiheesta. Omat ajatukset, kommentit ja esimerkit kuuluvat myös hyvään opintopäiväkirjaan. Oppimispäiväkirjassa voi kommentoida oppimateriaalia, ei kuitenkaan kerrata sen sisältöä (sic!). Materiaalia, opetusmenetelmiä ja tehtäviä voi kyseenalaistaa ja kommentoida ja esittää omia väitteitä. Väitteiden tulee kuitenkin olla perusteltuja. Oppimispäiväkirja kannattaa aloittaa heti kurssin alussa ja sen rakenne voi noudattaa esim. opintojakson rakennetta.

Itsestäni tuntuu siltä, että hyödyn esimerkiksi keskeisten käsitteiden listaamisesta, mitä olenkin tässä tiedonhaun ja -hankinnan opintopäiväkirjassani tehnyt. Itseäni vartenhan tätä kuitenkin pidän? Mielestäni luennot ovat tähän mennessä olleet melko asiapitoisia ja -painotteisia. Tavoitekin on varsin konkreettinen: tiedonhaun ja -hankinnan oppiminen.

Viime luennolla tuli taas hirveän paljon asiaa tiedonhausta. Periaatteessa itse substanssi oli selkeää. Siinä vaiheessa kun asiatietoa joutuu soveltamaan meinaa mennä sormi suuhun. Annetuilla eväillä oli nimittäin tarkoitus suoriutua skenaarioharjoituksesta, eli laajemmasta tiedonhausta. Se on minulla vielä vaiheessa.

Harjoituksissa esitin, että voisiko aihetta käsitellä koulumaisemmin. Kaipasin konkretiaa, “kädestä pitäen” -opastusta, koska tietokantojen käyttö on minulle vielä melko outoa. Tapani hahmottaa asioita tapahtuu rakenteen kautta. Tuli vähän, ihan vähän vaan, sellainen olo että heitettiin uimataidottomana veteen, ja sanottiin: “Ui!”

Mitä on tiedeviestintä

“Mitä on tiedeviestintä?” -luennolla tuli puheeksi Richard Dawkinsin kirja Sokea kelloseppä. Koska minulla ei vielä ole ollut tilaisuutta lukea sitä, lainaan jälleen McGrathin kirjaa Dawkinsin Jumala.

Luennolla mainittiin apina tai tietokoneohjelma, biomorfiohjelma. Shakespearen Hamletista on valittu 29-merkkinen lause:

MINUSTA SE MUISTUTTAA KÄRPPÄÄ

Apinatietokone kirjoittaa satunnaisen lauseen, joka ei tietenkään muistuta annettua lausetta. Tietokone ohjelmoidaan tutkimaan lauseita ja valitsemaan sellaisia, jotka vaikka vain etäisesti muistuttavat tavoitelausetta. Joidenkin kymmenien toistojen jälkeen päästään tavoitelauseeseen. Tämän ajatuskokeen pitäisi osoittaa evoluution kykenevän tuottamaan vaikutelman järjestyksestä nopeammin kuin voisikaan kuvitella. Kuten McGrath toteaa, ontuu vertaus, sillä se perustuu teleologiaan ja sisältää piilevän antropomorfismin: jokuhan on suunnitellut tietokoneohjelman.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, on Dawkinsin ja kumppaneitten ajatus se, että koska evoluutioprosessissa ei ole sijaa Jumalalle, voidaan käsite “Jumala” kokonaan hylätä. Mielestäni evoluutioteoriassa ei saakaan viitata Jumalaan selitysperusteena niin kauan kuin kyseessä on tieteellinen teoria. Evoluutio (ateistisena) maailmankatsomuksena on sitten — maailmankatsomus. Sellaisiin jokaisella on oikeus. Eri asia on, että missä määrin erilaiset maailmankatsomukselliset näkemykset kuuluvat “mitä on tiedeviestintä?” -luennoille. Ainakaan kenenkään uskonnollisia tai maailmankatsomuksellisia näkemyksiä ei tarvitsisi asettaa naurunalaiseksi.

Vielä pari huomiota:

1. Keskiajan maailmankuvassa luennoitsijan mukaan kaikella nähtiin merkitys, “viesti” Jumalalta. Nykytermein tällaisia kokemuksia kutsutaan “kohdentamisharhoiksi”.
2. Mielestäni olisi tarpeen tarkastella aihetta “Skitsofreenikon representaatiot Mitä on tiedeviestintä? -luennoilla”. Ainakin kertaalleen luennoitsija hauskuutti kuulijoita lausumalla mm. sanan “skitsofreenikko”. Kyseessä oli kaiketi vitsi; minulta se meni valitettavasti ohi.

–
McGrath, Alister (2006). Dawkinsin Jumala Geenit meemit ja elämän tarkoitus (suom. Kirsi Nisula alkuteoksesta Dawkins’ God: genes, memes and the meaning of life) Helsinki: Kirjapaja Oy.