Tiedonhaun päiväkirja

Saimme ohjeet Tiedonhaun ja -hankinnan kurssin opintopäiväkirjan laatimiseksi:

Opintopäiväkirjassa käsitellään opintojaksolla esiteltyjä teemoja ja pohditaan kuinka ne ovat vaikuttaneet omaan käsitykseen aiheesta. Omat ajatukset, kommentit ja esimerkit kuuluvat myös hyvään opintopäiväkirjaan. Oppimispäiväkirjassa voi kommentoida oppimateriaalia, ei kuitenkaan kerrata sen sisältöä (sic!). Materiaalia, opetusmenetelmiä ja tehtäviä voi kyseenalaistaa ja kommentoida ja esittää omia väitteitä. Väitteiden tulee kuitenkin olla perusteltuja. Oppimispäiväkirja kannattaa aloittaa heti kurssin alussa ja sen rakenne voi noudattaa esim. opintojakson rakennetta.

Itsestäni tuntuu siltä, että hyödyn esimerkiksi keskeisten käsitteiden listaamisesta, mitä olenkin tässä tiedonhaun ja -hankinnan opintopäiväkirjassani tehnyt. Itseäni vartenhan tätä kuitenkin pidän? Mielestäni luennot ovat tähän mennessä olleet melko asiapitoisia ja -painotteisia. Tavoitekin on varsin konkreettinen: tiedonhaun ja -hankinnan oppiminen.

Viime luennolla tuli taas hirveän paljon asiaa tiedonhausta. Periaatteessa itse substanssi oli selkeää. Siinä vaiheessa kun asiatietoa joutuu soveltamaan meinaa mennä sormi suuhun. Annetuilla eväillä oli nimittäin tarkoitus suoriutua skenaarioharjoituksesta, eli laajemmasta tiedonhausta. Se on minulla vielä vaiheessa.

Harjoituksissa esitin, että voisiko aihetta käsitellä koulumaisemmin. Kaipasin konkretiaa, “kädestä pitäen” -opastusta, koska tietokantojen käyttö on minulle vielä melko outoa. Tapani hahmottaa asioita tapahtuu rakenteen kautta. Tuli vähän, ihan vähän vaan, sellainen olo että heitettiin uimataidottomana veteen, ja sanottiin: “Ui!”

Mitä on tiedeviestintä

“Mitä on tiedeviestintä?” -luennolla tuli puheeksi Richard Dawkinsin kirja Sokea kelloseppä. Koska minulla ei vielä ole ollut tilaisuutta lukea sitä, lainaan jälleen McGrathin kirjaa Dawkinsin Jumala.

Luennolla mainittiin apina tai tietokoneohjelma, biomorfiohjelma. Shakespearen Hamletista on valittu 29-merkkinen lause:

MINUSTA SE MUISTUTTAA KÄRPPÄÄ

Apinatietokone kirjoittaa satunnaisen lauseen, joka ei tietenkään muistuta annettua lausetta. Tietokone ohjelmoidaan tutkimaan lauseita ja valitsemaan sellaisia, jotka vaikka vain etäisesti muistuttavat tavoitelausetta. Joidenkin kymmenien toistojen jälkeen päästään tavoitelauseeseen. Tämän ajatuskokeen pitäisi osoittaa evoluution kykenevän tuottamaan vaikutelman järjestyksestä nopeammin kuin voisikaan kuvitella. Kuten McGrath toteaa, ontuu vertaus, sillä se perustuu teleologiaan ja sisältää piilevän antropomorfismin: jokuhan on suunnitellut tietokoneohjelman.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, on Dawkinsin ja kumppaneitten ajatus se, että koska evoluutioprosessissa ei ole sijaa Jumalalle, voidaan käsite “Jumala” kokonaan hylätä. Mielestäni evoluutioteoriassa ei saakaan viitata Jumalaan selitysperusteena niin kauan kuin kyseessä on tieteellinen teoria. Evoluutio (ateistisena) maailmankatsomuksena on sitten — maailmankatsomus. Sellaisiin jokaisella on oikeus. Eri asia on, että missä määrin erilaiset maailmankatsomukselliset näkemykset kuuluvat “mitä on tiedeviestintä?” -luennoille. Ainakaan kenenkään uskonnollisia tai maailmankatsomuksellisia näkemyksiä ei tarvitsisi asettaa naurunalaiseksi.

Vielä pari huomiota:

1. Keskiajan maailmankuvassa luennoitsijan mukaan kaikella nähtiin merkitys, “viesti” Jumalalta. Nykytermein tällaisia kokemuksia kutsutaan “kohdentamisharhoiksi”.
2. Mielestäni olisi tarpeen tarkastella aihetta “Skitsofreenikon representaatiot Mitä on tiedeviestintä? -luennoilla”. Ainakin kertaalleen luennoitsija hauskuutti kuulijoita lausumalla mm. sanan “skitsofreenikko”. Kyseessä oli kaiketi vitsi; minulta se meni valitettavasti ohi.

–
McGrath, Alister (2006). Dawkinsin Jumala Geenit meemit ja elämän tarkoitus (suom. Kirsi Nisula alkuteoksesta Dawkins’ God: genes, memes and the meaning of life) Helsinki: Kirjapaja Oy.

Faktatiedonhakua

Kirjasin viime luennolla ylös tiedonvälittymisen ketjun, eli sen miten tieto siirtyy tiedontuottajalta tiedonkuluttajalle:

• dokumentin tuottaja hankkii julkaisukanavan
• tietokantojen tuottajat ovat vastuussa tallennustyöstä l. muokkauksesta tietokannoiksi
• hakupalvelut tarjovat tietokannat käytettäviksi
• tietokantojen käyttö ei olisi mahdollista ilman tietoliikennepalveluja
• välittäjät suorittavat tiedonhakuja
• tiedontarvitsijat suorittavat hakuja joko itse tai avusteisesti ja, no, käyttävät tietoa, joka kiinnostaa heitä…

Sama henkilö voi olla eri tilanteissa eri rooleissa edellä kuvaillussa ketjussa, esimerkiksi dokumentin tuottajana tai tiedon välittäjänä (information broker) ja tiedontarvitsijana.

–
Viime luennolla käsiteltiin myös faktatiedonhakua, joka oli myös harjoitusten aiheena. Tilastotietoa on tarjolla Tilastokeskuksessa ja erilaisissa tilastojulkaisuissa. Tilastoihin viitattaessa on lähde muistettava mainita. Lait ja asetukset: Suomen laki, Finlex. Henkilötiedot löytyvät matrikkeleista yms. Yritykset: esimerkiksi Kompass ja Eniro. Tuotteet: Kompass, Sininen kirja. Hyödylliset ovat Patentti- ja rekisterihallituksen sivut, koska siellä on mm. yrityshakemisto. Standardit on luetteloitu. Tieteelliset lehdet sähköisessä muodossa: Ullrich’s. Impact factor: mm. Science Citation Index. Tietokantaluettelot.

Hakusanoja voi etsiä erityisalueitten sanakirjojen, thesaurusten, YSA:n (Yleinen suomalainen asiasanasto) yms. avulla. Luennolla annettiin erilaisia käytännön ohjeita mm. sanahakujen tekemiseksi. En ala niitä tähän toistamaan. Harjoituksissa teimme fakatiedonhakuja, jotka onnistuivat minulta hyvin siihen nähden, että olen melko tottumaton tiedonhakija.

Tiedonhaun pohdintaa

Selvisipä sellainen seikka vielä tiedonhausta kun kalvoja katselin, että tiedonhaku on yksi osa tiedonhankintaa. Luennoissa on kaiken kaikkeaan paljon käsitteitä, kuten hakupyyntö, hakulauseke, hakutrategia ja -taktiikka, … Ihan ihmetyttää se, mitä kaikkea luennolla ehdittiin käsitellä; toisaalta jotkin käsitteelliset erottelut tuntuvat melko lailla itsestään selviltä.

Tähän tiedonhaun opintopäiväkirjaan voisi kirjata millaista tiedonhankintaa ja -hakua päivittäin tekee, näin luennoitsija meille ehdotti. Siitä ei ole paljon kerrottavaa. Olen löytänyt luennoille ja etsinyt nettilähteitä koululaisten matematiikan osaamista mitanneesta Pisa-tutkimuksesta, josta minun pitäisi kirjoittaa juttu. Siihen liittyen onnistuin saamaan selville erään yliopisto-opettajan sähköpostiosoitteen kävelemällä hänen huoneensa ovelle (“vastaanotto silloin-ja-silloin & sop. muk.”), jossa se oli lapulle kirjoitettuna. Pikemminkin tiedonhankintaa kuin -hakua. Ko. yliopisto-opettaja ei ole vielä toistaiseksi vastannut sähköpostiviestiini.

Tämän päivän luennolla tuli lisää uusia käsitteitä:

tietoalkio, tietue, tiedosto, tietokanta, tietopankki.

Haluan nyt myös kirjata ylös, mitä kaikkea on internet: kommunikointiväline, massamedia, tutkimuksen ja opetuksen tuki- ja tiedonhakemisjärjestelmä, “verkkojen verkko”, joka yhdistää eri tietoverkkoja. Toisella luennolla (Mitä on tiedeviestintä?) todettiin, että netin kehittäjät halusivat tehdä siitä “pomminvarman”, ja siksi hajautetun.

Geenit ja skitsofrenia

Skitsofrenian periytyvyydestä on käyty keskustelua varmaankin yhtä kauan kuin sairausnimike on ollut käytössä. Identtisillä kaksosilla riski sairastua on noin 50 prosenttia, jos toinen sairastaa. Nykyään ajatellaan että kyseessä on usean geenin yhteisvaikutus, joka saa aikaan alttiuden. Periytymiseen liittyy kuitenkin eräs paradoksi. Koska skitsofreenikot saavat vähemmän lapsia, niin mistä johtuu että sairaus ei vähitellen katoa ihmispopulaatioista?

Brittiläiset tutkijat ovat (lehdessä Proceedings of the Royal Society B) nyt tulleet siihen tulokseen, että skitsofreniaa aiheuttavat geenit ovat itse asiassa sellaisia, joita luonnonvalinta on suosinut. Kyseiset geenit ovat säilyneet suhteellisen muuttumattomina pitkiä aikoja, mikä on saatu selville vertailemalla ihmisen ja ihmisapinoiden geeniperimää. Tämä tarkoittaa sitä, että näistä geeneistä on ollut hyötyä, sillä normaalisti geeneissä pitkien aikojen kuluessa tapahtuu mutaatioita.

Millaiset geenit sitten ovat kyseessä? Eräs teoria on, että ne liittyvät ihmisen kognitiivisiin ja kielellisiin kykyihin, jolloin skitsofrenia olisi — tavallaan — luovuuden, ilmaisun, kielen hinta. Yksitellen tällaiset geenit olisivat hyödyllisiä, mutta yhteisvaikutuksella olisi negatiivisia seuraamuksia.

Tämä sopisi hyvin yhteen sen kanssa, että skitsofreniaan usein liitetään omaperäisyys ja luovuus. Tosin näitä monesti esiintyy sairastuneen sukulaisissa. Itse sairastunut ei välttämättä kykene vastaavanlaisiin suorituksiin, tai jos kykenee, on tapana ajatella, että se tapahtuu sairaudesta huolimatta — ei sen ansiosta.

–
Scientific American: “It’s No Delusion: Evolution May Favor Schizophrenia Genes“

Schizophrenia Daily News Blog: “Schizophrenia Genes due to Human Evolution, Research Suggests“