Dawkinsin Jumala (2)
Kirjoittaja: autius on heinäkuu 15, 2007
Kromosomien löytäminen herätti kiinnostusta niiden kemiallisen koostumuksen selville saamiseksi. Tuman kemiallisen koostumuksen oli selvittänyt Friedrich Mieschner vuonna 1868: tuma koostui nukleiinihaposta (eli DNA:sta) ja ryhmästä proteiineja (histonit). Phoebus Levene havaitsi v. 1938 DNA:n esiintymän pitkinä polymeereinä, jotka toistuivat neljästä perusnukleotidistä:
- adeniinistä (A), guaniinistä (G), tymiinistä (T) ja sytosiinistä (S).
Koska DNA:n koostumus oli pohjimmiltaan näin yksinkertainen, pidettiin epätodennäköisenä että DNA:n rooli ominaisuuksien periytymisessä olisi merkittävä.
Oswald Averyn tutkimusryhmä havaitsi pneumokokkeja tutkiessaan että DNA sittenkin näytti välittävän geneettistä informaatiota. Tästä oli saanut viitteitä jo vuonna 1928 lääkäri nimeltä Fred Griffith, joka tutki keuhkokuume-epidemiaa Lontoossa. Elävät pneumokokit saattoivat “transformaatiossa” saada kuolleilta pneumokokeilta geneettistä materiaalia. Kysessä täytyi olla jokin kemikaali: ribonukleiinihappo (RNA), deoksiribonukleiinihappo (DNA) tai proteiinit.
DNA:n rakenteen selvittivät James D. Watson ja Francis Crick sekä Rosalind Franklin. Watson ja Crick ymmärsivät heti että DNA:n kaksoiskierrerakenne mahdollisti geneettisen informaation siirtymisen. Franklinin uraauurtavat tutkimukset tekivät Watsonin ja Crickin työn mahdolliseksi. Watson kuvaa kilpajuoksua elämän koodin löytämiseksi kirjassaan “Kaksoiskierre”. Tähän kilpajuoksuun osallistui myös kemisti Linus Pauling, joka havitteli kolmatta nobeliaan.
–
“Miksi tämä on niin merkittävää evoluutiobiologian kannalta? On korostettava, että Darwinin luonnonvalinnan teoria edellytti variaatioiden esiintymistä ja esitti muutosten siirtyvän eteenpäin seuraaviin sukupolviin, eikä suinkaan laimentuvan olemattomiin. Tämän jälkeen luonnonvalinta ratkaisi sen, säilyykö kyseisen muutoksen aiheuttava geneetinen koodi. Uusdarvinistinen synteesi perustuu oletukseen siitä, että pienet satunnaismuutokset (mutaatiot) parantavat joskus eliön selviytymismahdolllisuuksia. Niillä eliöillä, joilla on tällainen hyödyllinen mutaatio, pitäisi olla selviytymis- ja lisääntymisetu muihin yksilöihin verrattuna, ja niin ne siirtäisivät ominaisuutensa edelleen jälkeläisilleen. Jos oletetaan, että eliöiden selviytymisen todennäköisyys vaihtelee, on helppo tajuta, kuinka edullinen ominaisuus voi vakiintua ja levitä.
Asian ydin on, että luonnossa tapahtuu geneettistä muuntelua ja että luonnonvalinta ratkaisee, selviävätkö nämä muutokset. Geneettisen kopioitumisen prosessi puolestaan varmistaa, että samat muutokset välitetään eteenpäin. Moni evoluutiobiologian ongelma jää kuitenkin vielä avoimeksi: esimerkiksi se, millä tasolla luonnovalinta toimii. Toimiiko se geenien itsensä, geenit sisältävien eliöyksilöiden vai läheistä sukua toisilleen olevien ryhmien tasolla?” (McGrath 43)
–
Dawkinsille evoluutio on geenilinjojen välistä taistelua oikeudesta kahdentua:
[Geeni] ei vanhene. Sen todennäköisyys kuolla ei ole sen suurempi miljoonan vuoden iässä kuin vain sadan vuoden iässä. Sukupolvien kuluessa se hyppii yksilöstä toiseen, manipuloi kutakin asuinpaikkaana omalla tavallaan ja omien päämääriensä saavuttamiseksi, hyläten toisiaan seuraavat kuolevaiset ennen niiden vanhenemista ja kuolemaa. Kuolemattomia ovat geenit, tai pikemminkin ne määritellään geneettisiksi yksiköiksi, jotka lähes ansaitsevat kuolemattomuuden määreen. (Dawkins 48 McGrathin 44 mukaan)
Siis: “Evoluutio voidaan nähdä sattumanvaraisesti muuntelevien kopioitujien ei-satunnaisen selviytymisen tuloksena” (McGrathin 46 mukaan). Muiden muassa filosofi Mary Midgley on kritisoinut Dawkinsin kielenkäyttöä: “Geenit eivät voi olla itsekkäitä tai epäitsekkäitä sen enempää kuin atomit voivat olla mustasukkaisia, norsut abstrakteja tai keksit teleologisia” (ibid. 52 mukaan).
…
Dawkins, Richard (1993). Geenin itsekkyys (suom. Kimmo Pietiläinen). Helsinki: Art House.
McGrath, Alister (2006). Dawkinsin Jumala Geenit meemit ja elämän tarkoitus (suom. Kirsi Nisula alkuteoksesta Dawkins’ God: genes, memes and the meaning of life) Helsinki: Kirjapaja Oy.
