Lueskelen A. McGrathin kirjaa “Dawkinsin Jumala”. Richard Dawkins on mm. “Geenin itsekkyys” -nimisen kirjan kirjoittaja, ja Oxfordin yliopiston Simonyi -apulaisprofessori ja tieteen kansantajuistamisen professori.
Alister McGrathia Dawkinsin ajattelussa kiinnostaa “vain se, miten Dawkins lähtee liikkeelle darvinistisesta evoluutioteoriasta ja päätyy itsevarmaan ateistiseen maailmankatsomukseen, jota hän saarnaa messiaanisella kiihkolla ja varmuudella, kuurona kaikelle kritiikille” (McGrath 19). McGrath listaa neljä toisiinsa liittyvää Dawkinsin uskontovihamielisyyden syytä:
1. Darwinilainen maailmankatsomus tekee uskon Jumalaan tarpettomaksi tai mahdottomaksi.
2. Uskonnon väitteet perustuvat uskoon, joka pakenee tiukkaa pyrkimystä totuuteen. Dawkinsille totuus perustuu selkeisiin todisteisiin: kaikenlaista uskoon pohjautuvaa edistyksen jarruttamista ja mystiikkaa on vastustettava kiihkeästi.
3. Uskonto antaa maailmasta köyhtyneen ja laimennetun kuvan. “Järjestäytyneen uskonnon esittämä maailmankaikkeus on ahdas, pieni, keskiaikainen ja äärimmäisen rajoittunut maailma.” Sitä vastoin tiede piirtää selvän ja kirkkaan kuvan suurenmoisesta, kauniista ja kunnioitusta herättävästä maailmankaikkeudesta.
4. Uskonto johtaa pahuuteen. Se on kuin pahanlaatuinen virus, joka tartuttaa ihmismieliä. Tämä ei tarkalleen ottaen ole tieteellinen arvio siksi, ettei tiede voi määritellä, onko jokin hyvää vai pahaa, kuten Dawkins usein korostaa. “Tieteellä ei ole menetelmiä päättää, mikä on eettistä.” Kyseessä on kuitenkin syvälle käyvä moraalinen vastaväite uskonnolle ja siihen on suhtauduttava vakavasti. (Ibid. 20-21)
–
McGrathin mukaan Dawkinsia voidaan pitää ensimmäisenä ja edelleen järjestelmällisimpänä geenietologina. Dawkins teki väitöskirjansa nobelisti Niko Tinbergenin ohjauksessa. Vaikka Konrad Lorenz loi etologian käsitteelliset perusteet 1930-luvulla, on “Tinbergenin kärsivällistä ja tarkkaa havainnointia [...] kiittäminen alan käsitteellisestä ja käytännön tason kehityksestä” (ibid. 25-26). Etologia on eläinten käyttäytymistä tutkiva tiede, joka korostaa sopeutumisen ja käyttäytymisen evoluutiota.
Dawkinsin tuli siihen tulokseen, että hedelmällisin tapa tarkastella evoluutiota oli tarkastella koko prosessia geenin näkökulmasta. “Eliöt voidaan pelkistää geeneiksi ja geenit digitaaliseksi (ei analogiseksi) informaatioksi” (ibid. 27)
McGrathin kirjan ensimmäinen (eli johdantoa seuraava) luku tarkastelee darwinistista maailmankatsomusta ja se on erittäin mielenkiintoinen. Darwinin evoluutioteoria tarvitsi perusteellisen selityksen periytymiselle, ja Darwin kehitti itse siihen tarkoitukseen “pangenesiksenä” tunnetun teorian. Darwin ei ollut tietoinen Gregor Mendelin kokeista hernekasveilla vuosina 1856-1863, jotka johtivat kolmeen periytymistä säätelevään perusperiaatteeseen:
1. Jokaisen piirteen, esimerkiksi kukan tai siemenen värin, periytymistä näyttävät hallitsevan tietyt yksiköt tai tekijät, jotka välittyvät jälkeläisille
2. kasviyksilö perii yhden tällaisen tekijän yhtä piirrettä kohden molemmilta vanhemmiltaan
3. piirteet, jotka eivät näy yksilössä, voivat silti periytyä myöhemmille sukupolville. (ibid. s. 35)
Nämä ajatuksensa Mendel esitteli Brnon Luonnonhistoriallisessa seurassa alkuvuodesta 1865 ja ne julkaistiin seuraavana vuonna. Sitten ne jäivät osin unohduksiin kunnes ne “löydettiin uudelleen” kolmen eri henkilön toimesta vuonna 1900.
Thomas Hunt Morgan tutki banaanikärpäsiä ja julkaisi tutkimustuloksensa uraauurtavassa artikkelissaan vuonna 1926. Morgan esitti neljän ominaisuusryhmän periytyvän, mikä vastasi banaanikärpästen kromosomiparien määrää. “Perintöaineksen eteenpäin siirtymisen tiedettiin nyt perustuvan mendeliläiselle käsitykselle erillisistä perinnöllisistä tekijöistä (geeneistä). Uuusdarvinismina tunnettu synteesi tuli mahdolliseksi: mendeliläinen genetiikka evolutiivisen muutoksen selittäjänä yhdistyi darwinilaisen luonnonvalinnan prosessiin, joka ratkaisee kehityksen tuloksen” (ibid. s 40).
…
McGrath, Alister (2006). Dawkinsin Jumala Geenit meemit ja elämän tarkoitus (suom. Kirsi Nisula alkuteoksesta Dawkins’ God: genes, memes and the meaning of life) Helsinki: Kirjapaja Oy.
